Tunnelmia Paperinkehruuta ja punontaa -kurssilta Jyväskylästä

Käsityö verkossa ry järjesti jäsenilleen 28.-29.3.2014 viikonloppukurssin paperinkehräyksestä ja punonnasta yhteistyössä Suomen käsityön museon kanssa. Ensimmäisenä kurssipäivänä valmistimme värttinät ja kehräsimme paperia, toisena päivänä opettelimme silmupunontaa. 

Kurssin tuotoksia

Kurssi alkoi värttinän valmistamisella: siihen tarvittiin vain cd-levyjä, pyörörimaa, maalarinteippiä ja pieni metallikoukku. Itse yllätyin oikein positiivisesti siitä, miten näin helposti syntyi hyvin toimiva värttinä! 

Anna-Maria Väätäinen näyttää paperikehräyksen aloittamista

Kurssin opettaja Anna-Maria Väätäinen perehdytti meidät paperin kehräämisen perusteisiin ja sitten päästiinkin jo vauhtiin: leikkaamaan paperisuikaleita valmiiksi ja sitten kehräämään niitä. Kurssilaisille selvisi hyvin nopeasti miten tärkeää on kastella paperisuikaleita juuri sopivasti: liian kuiva paperi ei kehräydy tasaisesti ja liian märkä napsahtaa poikki... 

Ensimmäisiä kehräyskokeiluja tehtiin erilaisilla sanomalehti- ja mainospapereilla. Useat kurssilaiset havaitsivat myös, että käsityölehtien kaava-arkit ovat oikein oivaa kehräysmateriaalia!
Perjantaina siis kehrättiin innokkaasti ja nopeimmat aloittelivat jo kertaamistakin.

Kurssilaisia työn tuohussa

Kurssilaisten kehräyksiä

Lisää käsinkehrättyjä paperilankoja

Lauantai aloitettiin mielenkiintoisella kierroksella käsityön museon tiloissa ja sen jälkeen perehdyttiin silmupunonnan saloihin. Opettaja oli varannut meille kierrätysmateriaalia eli purettuja muovipäällysteisiä sähköpiuhoja tekniikan harjoitteluun. Uskaliaat tekivät vauhtiin päästyään punontakokeiluja myös itse kehräämillään langoilla. 

Lankoja mainospaperista, kuitukankaasta ja kaavapaperista

Silmupunonta osoittautui mukavan helpoksi tekniikaksi ja itse tein kokeilun kiven ympärille. Opettajalla oli hienoja malleja kivistä, joiden ympärille oli silmupunottu ohutta metallilankaa, mutta aloittelijana lähdin liikkeelle helpommasta materiaalista eli ohuesta muovitetusta piuhasta.

Punontakokeilu kiven päälle

 

Kurssilaisten silmupunontoja

Kaiken kaikkiaan kurssiviikonloppu oli oikein mukava ja varmasti me kaikki lähdimme kotiin uusia taitoja ja ideoita mukanamme. Kiitos kaikille kurssilaisille, innostavalle opettajalle Anna-Maria Väätäiselle ja järjestelyistä kiitos Käsityö verkossa ry:lle ja Suomen käsityön museolle!

Käsityötä vai käsin tehtyä työtä?

Olen suuresti etuoikeutettu.

Olen saanut mahdollisuuden matkustaa – jo kahdesti – erääseen maailman köyhimmistä valtioista. Istuessani päiväntasaajan tuntumassa niin kutsutulla ihmisrodun alkulähteellä koen päässeeni lähemmäs ihmisyyttä kuin koskaan aiemmin. Olen kyllä nähnyt paikallisen ”ihmisen äidin” – Lucyn jäänteet, mutta tarkoittamani ihmisyys ei koostu luurangosta, vaan asuu jossakin paljon syvemmällä ja on huomattavasti vaikeampi kaivaa esiin.

etiopialainen huivi

Etiopia on kulttuurien, kielten, kahvin, köyhyyden ja kiitollisuuden maa. Kaikki, niin ilot ja surut kuin ruuat ja kahvihetketkin jaetaan aina yhdessä toisten kanssa. Vieraiden kutsuminen kotiin aterialle tai kahviseremoniaan on suuri hetki, johon satsataan paljon. Lisäksi lähes jokainen perhe omistaa aasin ja kadut täyttyvät auringon noustua sekä mopotakseista että lammaslaumoista. Roskakoreja ei juuri tunneta, joten toisinaan herkkäjalkaisempi vierailija tarvitsee kaupungilla käyskennellessään hieman korkeampaa vartta kenkäänsä. Pölyn ja tomun määrää on lähes mahdotonta kuvailla sanoin, sitä on kaikkialla: kengissä, lompakossa, kynsien alla, silmissä, nenäliinoissa... Kaikkinensa kaikkeen tähän kiintyy uskomattoman helposti.

lankaeläimia, kuva Susanna Österlund

Ilahduttavan monet lapset ja nuoret käyvät Etiopiassa koulua. Käsityön asema etiopialaisessa koulutusjärjestelmässä on puolestaan vaihteleva. Valtion kouluissa käsityö ei kuulu opetettavien aineiden joukkoon, mutta yksityiskoulujen kohdalla opetusta annetaan koulusta riippuen. Vierailin molempina vuosina Hosainan Kuurojenkoulussa, joka toimii sisäoppilaitoksena tarjoten opetusta maan kuuroille oppilaille esikoulusta lukioon. Kuurojenkoulun käsityönopetuksen tarjonta on laaja ja koulusta löytyvät niin laadukkaat tekstiili- kuin puu- ja metallikäsityön tilat sekä opetustilat ja -välineet parturi-kampaajan ammattiin kouluttautumiseen. Mikä hienointa, jokaiselle käsityön osa-alueelle löytyy koulussa pätevät ja taitavat opettajat.

korutyöpaja Hosainan koululla, kuva Susanna Österlund

Vaikka vain harvoille etiopialaisille tarjoutuu mahdollisuus todella opiskella käsityötaitoja, on käsityön asema jokapäiväisessä elämässä horjuttamaton ja tietyt taidot osalle väestöstä välttämättömyys. Savimajojen ja pienasuinrakennusten kohoaminen paikalliseen maisemakuvaan on totaalisesti käsityöllä aikaansaatua. Aikojen takaa sukupolvelta toiselle seurannut suullinen rakennustieto on käytössä edelleen. Tulevan suomalaisen luokanopettajan mielessä hienot kotimaiset opetussuunnitelmat kokivat äkillisen inflaation, kun todellisuus siitä, että pienen tekniikan tai taidon oppiminen voi yksinkertaisesti turvata koko tulevaisuuden niin omalta kuin oman tulevan perheen osalta, iski vasten.

perinteinen savimaja

Käsityön merkityksellisyys elämälle ja sen jatkumiselle on läsnä päivittäin. Erilaisten käsityönä valmistettujen astioiden ja korujen myynti takaa monille etiopialaisille perheille lähes jokapäiväisen leivän. Sain tutustua jo ensimmäisellä matkallani vuosia sitten leskeksi jääneeseen ”Savimummoon”, jonka persoonallisen kädenjäljen omaavat saviastiat koristavat nyt olohuonettani toimien kynttilänalusina. Joka kerta kynttilät sytyttäessäni toivon, että ne muutamat maksamani birrit olisivat saaneet moninkertaistua Savimummon ja hänen kuuden lapsensa pöydässä.

etiopialainen huivi

Käsityöstä on siis moneksi, aina elämän jatkumisen elinehdoista perheen konkreettiseen suojaamiseen sateelta ja paahteelta. Toisinaan, esimerkiksi kuurojen nuorten kohdalla, käsityö toimii linkkinä yhteiskuntaan integroitumisessa. Esimerkiksi Hosainan kuurojenkoulussa opiskellut nuori nainen on ryhtynyt yrittäjäksi ja avannut pääkaupunkiin, Addis Abebaan, oman käsityötuotteita myyvän liikkeen. Samoin osa opiskelijoista on perustanut omia parturi- ja kampaamoliikkeitään ympäri Etiopiaa. Tällaiset konkreettiset liikahdukset ovat tärkeitä askelia niin käsityön kuin kuurojen aseman paranemisen kannalta, sillä vanhoilliset ajatukset kuuron lapsen syntymisestä perheeseen rangaistuksena vanhempien synneistä, ovat edelleen arkipäiväisesti vallalla ympäri maan.

Siemaillessani suolalla maustettua kahvia ja sokeripopcorneja pimeässä Afrikan illassa huomaan, miten nurinkurisesti asiat voivatkaan olla. Köyhyyden ja haasteellisen elämän yhtälö näyttäisi ratkeavan elämäniloksi ja omastaan antamiseksi. Tämä voidaan vielä korottaa toiseen potenssiin tarvitsematta lainkaan liioitella. Sen sijaan yltäkylläisyydestä ja kaiken saamisesta näyttäisi seuraavan itsekkyyttä ja pahaa oloa. Jos olisi mahdollista yhdistää molemmista yhtälöistä vain niiden parhaat puolet, luulisi laskimen vilkkuvan ratkaisun sijaan erroria.

käsin tehtyjä korua, kuva Susanna Österlund

Kotitalon nurkalla huutaa hyeena. Nappaan savikulhosta viimeiset sokeripopcornit.

Olen saanut löytää jotain, mikä päällisin puolin on kuin kotimainen popcorn, tuttu ja turvallinen, mutta pieni, toisinaan sokerinen vivahde tekee sen olemassaolosta jotain täydellisen erilaista. Erilaista, ja silti niin sopivasti oikeanlaista.

Suomeen syntyminen on lottovoitto, ja sieltä lähteminen iso mahdollisuus. 

Sinianna Sinervo

Kirjoittaja opiskelee luokanopettajaksi Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden yksikössä erikoistumisaineenaan käsityö (tekstiili) eikä hän tiettävästi ole sukua Pirjo Sinervolle.

Käsityö vie asiasta toiseen ja ympäri maailman

Ihmettelin minkähänlaista mahtaa olla Bosnian crochet eli bosnialainen virkkaus, kun tuo termi tuli sattumalta vastaan. No sehän oli helppo selvittää verkosta! kyseessä on Dutch knitting, Shepherd's knitting (Iso-Britannia), pjoning (Norja), smygmaskvirkning tai påtning (Ruotsi), gobelinstitch (Tanska), or schaapherderssteek (Hollanti). Tai siis slip stitch technique (engl.) eli piilosilmukkavirkkaus.

Jos en ymmärtäisi vielä noista nimityksistä, mistä on kysymys, kuvat kertovat ainakin selvää kieltään. Vai kertovatko? Google-haulla "bosnian crochet" löytyi 7840 tulosta. Ja vastaavalla kuvahaulla 1820 kuvalöydöstä.

Nyt kun tiedän, mitä bosnialainen virkkaus on, osaan erottaa sitä esittävät kuvat kaikesta muusta mitä kuvahakuun osui. Tulipa kuitenkin tässäkin mieleen, miten helposti harhaankin voisi joutua, jos ei ole pohjatietoja eikä ole riittävän kriittinen sen suhteen mitä eteensä saa.

Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun en vielä tunnistanut piilosilmukkavirkkausta. Olin ostanut lapaset Kustavin kädentaitajien myymälästä ja luulin, että ne oli tehty neulomalla. Silloinkin kyllä olin ihmeissäni, kun "neulos" oli minulle tuntematon... Kuin yllättäen selvisi mikä kyseessä oli: Käspaikan kurssilla Savonlinnassa Taina Karttunen teki aiheestajutun silloiseen Käspaikkaan eli nykyiseen Punomoon.  

Mutta matkani verkossa jatkui edelleen bosnian crochet hakutulosten parissa. Vastaan tuli taas kiinnostava sivu, jossa ilmiselvää suomalaisasiaa, Korsnäsin villapaita!  http://www.tapestrycrochet.com/blog/?cat=7 ja tekstissä lukee "The sweater below was “Knitted / crocheted at Marketta Luutonen’s first workshop in Vasa in the 80’s. This traditional sweater was made for men in the 19th century, in the 20th and 21st also for women. Nowadays they are often changed into cardigans. Note that the tapestry crochet is worked in the back loop.” Löysin siis kirjovirkkauksen, englanniksi Tapestry crochet. Sitten avasin tuolta sivulta Tapestry crochet -linkin ja päädyin Wikipediaan. Ja kas ihmettä, taas tuli suomalaisuus vastaan. 

Olin jo lopettelemassa matkaani, kun vielä sattumalta päätinkin katsoa, mikä paikka tuo oikein on, missä Korsnäsin paita näkyi. Sivuston etusivulta löytyi taas tuttua juttua: Vain jokunen viikko sitten olin tilannut siellä näkyvän Carol Nortonin kirjan Tapestry Crochet...

Kirjovirkatut päähineet, Maija Ranta-Fleen.
Ohjeen kirjovirkkaukseen

Olin kirjoittanut tätä juttua tuohon pipokuvaan asti, mutta sitten homma jäi sivuun ja ajattelin että julkaisen paremmalla ajalla.  Parempi aika kohtasi nyt, kun Punomon FB-ryhmässä eräs jäsen kyseli kuvan kera millähän tekniikalla hänen mumminsa aikanaan tekemät lapaset on tehty. Kyseessä oli piilosilmukkavirkkaus, tarkemmin vielä piilosilmukkakirjovirkkaus, ei epäilystäkään! Tässä kyseinen kuva:

FB-ryhmässä oikea tieto löytyi melkein heti - onhan siellä mukana myös alan ammattilaisia, mm. käsityönopettajia. Silti pohdinta oli vielä vastauksen löydyttyäkin vilkasta, tähän tapaan:

•  Olisko tehty äimäneulalla?
•  Miten tuollaisen kuvion saa neulalla aikaiseksi..?
• Ne on virkattu piilosilmukoilla.
• Ei oo virkatut, kinnasneulalla. Tekniikka hukassa.
• Toi ensimmäinen kuva on tehty ihan virkkaamalla. Olen joskus virkannut noita. Ohje voisi löytyä ihan revontulilapanen nimellä.
• Tämä ei ole kinnasneulatekniikkaa. Revontulitossut aikanaan oli tällä tekniikalla virkattu.
• Revontulilapaset virkkaamalla.
• Ei oo virkattu, ei. Mun äiti on nähnyt, että kinnasneulalla tehty.
• On voinut nähdä kinnasneulankin, mutta tämä on ehdottomasti virkattu.
• Minustakin näyttää virkatulta, kiinteitä ketjusilmukoita ja molemmat reunat aina koukulle
• Mun äiti teki noita kans. Ja kahta lankaa vaihdellaan
• Molemmat reunat ottaen tulee hiukan erilaista.
• Ei ole kinnasneulatekniikalla tehty, tiedän koska olen itse tehnyt kinnasneulalla.
• Värikuvio ja nurja puoli paljastavat, että alkuperäiset ovat virkatut (kiinteillä silmukoilla tai mahdollisesti piilosilmukoilla). Kinnasneulatekniikalla on helppo tehdä raitoja, mutta tuollainen "revontulikuvio" on kamalan työläs, kun saa olla koko ajan vaihtamassa lankaa neulaan. Neulakinnaspinnassa on myöskin struktuurissa selkeämmät poikkiraidat.
• Valokuvasta ei ihan selviä, mutta peukalon kavennus näyttäisi siltä kuin lapaset olisi tehty ranteesta sormiin päin, kinnasneulalla on tavallisempaa aloittaa sormenpäistä ja tehdä sieltä kohti rannetta.
• Kuvion ja pinnan luonteenomaisuuden pohjalta annan ääneni virkatuille.
• Piilosilmuikoitapa tietysti! 40:ssä vuodessa "vähän" muisti pätkii!
• Äiti muistelisi, että nimenomaan kärjestä noi on aloitettu
• Kärki ei oo samanlainen kun tossa M:n laittamassa linkissä.
• Virkkaa piilosilmukkalapaset http://teeitse.punomo.fi/cat/virkkaus/lapaset/piilosilmukkalapaset.html
• Täälläpäin noita vanttuita kutsutaan revontulivirkkaukseksi ja ne on aloitettu ranteesta.
• Piilosilmukoilla on nuo tehty. Jos tekee kahdella värillä kerrokset vuorotellen, niin lopputulos näyttää tältä.

  

  Tekstiliiopettaja Katja Purmosen piilosilmukkalapaset on virkattu kahdella värillä vuorokerroksin.

• Eikös ylin malli ole revontulivirkkausta? Itse olen kokeilemassa samaa... ai, joo, tuossa mainittiinkin...
• Äimäneula ja kinnasneula ovat kaksi eri asiaa. Äimä on kaareva neula, jolla käytettiin esim. hevosen valjaiden paikkaamisessa.
  Äimä: iso särmikäs (nahkanompelu)neula, äimäneula. (arkikieltä) hölmistynyt, äimistynyt, ällistynyt, hämmästynyt. esim. Oli uutisesta aivan äimänä, äimän käkenä. Meni äimäksi.
• Juu, piilosilmukoilla on aloittajan laittaman kuvan kintaat tehty. Kinnasneulalla tulee erilaista jälkeä.
•  Hitsi... tein joskus nuorena noita kinnaslapasia, mitä tuossa eka kuvassa on... tuli tosi lämpimiä, kun kahdella värillä tehtiin. En vaan enää muista tekniikkaa, erilainen kuin virkkuukoukku taisi olla, muistaakseni siihen kerättiin niitä silmukoita enemmän koukulle... en oo varma... nyt tuli mieleen sana "koukkuaminen"...
• Virkatut ovat nuo lapaset. Kinnasneulallakin olen tehnyt lapasia, ja tulos on erilainenkuin tuo. Tuolla edelllä onkin kuvan ns. lapintossuista, jotka olivat 70-80 luvulla suosittuja tossuja. Kirjovirkkaukseksi sanottiin tuota tekniikkaa.
• Käykääpä googlettamassa sana kirjovirkkaus ja vaikkapa katsokaa Villavirta linkkiä tai kirjovirkkaus ja kuvahaku päälle, niin hienoja malleja tulee esiin.
• Bosnian crochet -haulla löytyy vaikka mitä netistä ja Pinterestistä

Bosnian Chochet oli FB-ryhmässä viimeisin tieto, siis se sama mistä minun virkkausmatkani alkoi.

Lopuksi pohdintaa
Kuuluuko yleisisvistykseen erilaisten käsityötekniikoiden tunnistaminen? Vai onko se vain ammattikieltä, kenties mukaan lukien vankkojen harrastajien joukko?

Äkkiseltään tulee aikakin mieleen, että kuka tahansa kirjoittaakin käsityöhön liittyvistä asioista tai kääntää tekstejä kielestä toiseen, niin hänen tulee kyllä varmistua oikeista termeistä. Vaan sittenpähän on vielä se ongelma keneltä varmistat, asiantuntijoitakin on moneen lähtöön. Ja jos nyt alkajaisiksi ainakin ompeleminen ja neulominen erotettaisiin toisistaan esimerkiksi kaunokirjallisuuden käännöksissä!

Ja mitä tulee yleissivistykseen, siihen mitä peruskoulussakin rakennetaan, siihen kuuluu minusta ainakin se, että tunnistaisi oikean käsityön teollisesta tuotteesta. Osaisi edes epälllä käsityön aitoutta. Maailmanmatkoillakin.