VERKKO-OPPIMATERIAALIN TEKIJÄ JA KÄYTTÄJÄ VALINTOJEN EDESSÄ

Otsakkeen lainasin Käspaikka-tohtori Tarja Krögeriltä. Aiheesta löytää enemmän Punomon sisältöjä selaamalla. 

Punomolla tarkoitan Käspaikkaa ja Käsityön TietoBoxia - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lapsi on varttunut jo aikuiseksi ja muuttanut pois kotoa. Syntymäpaikka vuonna 1996 oli Turun koululaitoksen Tietokone Opetuksessa - TOP-keskuksen palvelin. Sinne alkoi kertyä opettajien tuottamaa aineistoa eräänlaisena sivutuotteena työnantajan kustantamissa tietotekniikan opetuskäytön täydennyskoulutuksissa ja niiden ylikin. 

Käsityön, erityisesti tekstiilityön opettajat, tutkijat ja alan opiskelijat, ovat tuottoisaa joukkoa. Kuvaan kuuluu, että he tuntevat muitakin vempaimia kuin tietokoneen. Esimerkiksi Anne-Mari Marjamäki on jo toukokuussa 2000 tehnyt oppimateriaalin kirjontakoneen käytöstä. Siinä oppilasta perehdytetään painamaan ompelukoneen enteriä työnsä eri vaiheissa sekä tallentamaan suunnitelmansa myöhempää käyttöä varten. 

Kaikki palvelimelle tuotettu käsityön oppimateriaali on asiantuntevaa ja korkeatasoista: itselle tehtyä, mutta muillekin samalla vaivalla jaettavissa. Tekijänoikeudet ovat alusta asti olleet yhteisön omaksuman käytännön mukaisesti jokaisella tekijällä itsellään, ”cee cee zero” -lisenssin periaatteen mukaisesti. (Creative Commons on tätä kirjoitettaessa vielä suomentamatta, vaikka sen piti tapahtua viime juhannukseen mennessä.) Käsityön opettajat omivat sosiaalisen mediankin jo ennen kuin nimeä oli keksitty.

SANOISTA TEKOIHIN 

Verkko-oppimateriaalin ”kulta-aikana”, mm. Opetushallituksen Virtuaalikoulu-hankkeissa,  luotiin valtavat määrät oppimateriaalisisältöä, joka on pääosin hävinnyt taivaan tuuliin, tai sanotaan bittiavaruuteen, yliopistojen ym. julkisten tahojen palvelimilta.

Enää eivät opettajat pääse osallistumaan työnantajien järjestämään koulutukseen siinä määrin kuin tietokoneen ensihuuman vallitessa. Kuitenkin samaan aikaan haikaillaan yhä, esimerkiksi matemaattisten aineiden opetuksen parissa, johon minäkin katson löyhästi kuuluvani, että huokeaa ja käyttökelpoista oppimateriaalia voitaisiin tuottaa verkkoon itse. Ikään kuin sitä verkkomateriaalia ei olisi voitu valmistaa jo vuosia sitten eikä vain puhuttaisi sen tarpeellisuudesta.

Käsityön opettajien lisäksi sanoista tekoihin ryhtyivät venäjän ja ranskan opettajat, joilla onkin käyttökelpoista sisältöä opetuksen tarpeisiin koulussa jaettavaksi ja oppilaille kotiin vietäväksi ilman reppua.  

LINKKI POIKKI JA VÄLILLÄ IHAN ÖÖNÄ! 

Verkko-oppimateriaalin tekijät linkittävät sivuiltaan usein muuallekin tukeakseen oppijan monipuolista tiedonsaantia ja näin irtaannutaan perinteisestä oppikirjasidonnaisuudesta. 

Palvelimelta ulos tehdyt linkit ovat kuitenkin harmillisen epäkiitollisia, koska ne lakkaavat herkimmin toimimasta. Lähestyn tässä verkko-oppimateriaalin klaavapuolta: sisällöt vaativat ylläpitoa,  materiaaleja on huollettava jatkuvasti ja ne on pidettävä luotettavina ja käyttäjiä houkuttelevina. 
Toimimattomuus ja virheet eivät houkuttele. Vähän sama kuin Vanha Rauma -maailmanperintökohde pidetään asuttuna, jotta se säilyisi hyvässä kunnossa. Me asumme Punomossa Pirjo Sinervon kanssa. - Hän minut yllytti kirjoittamaan tämän, etten vain kotona kehuisi, kuinka hienoja materiaaleja käyn läpi! Kirkastelen niitä, ikään kuin pöytähopeita! 

Suomen kieli on altis ajoittaiselle eroosiolle verkossa, johtuen skandimerkeistä. Sen lisäksi lukuisa joukko erinäisiä it-alan ammattilaisia siirtelee tiedostoja taitamattomasti palvelimen sisällä, jolloin suhteelliset kuvien ja linkkitekstien osoitukset menevät sijoiltaan, ja ne on asetettava paikoilleen käsin, yksi kerrallaan. Tuhansien tiedostojen viidakossa metsästelen vikoja kuin verkonpaikkaaja, enkä soisi löytäväni, mutta kuitenkin löytyy aina tietyn aikakauden materiaaleista varsin paljon työtä. 
Kun ö on muuttunut ä:ksi, ei käsityä kuulosta hyvältä, vaikka turkulaisittain menetteleekin. Oppilastäitäkin on pitänyt palauttaa… Pahinta on, jos ä, ö ja å ovat kokonaan jonkun koodikäytännön muutoksen myötä poistuneet näkyvistä. Ruotsin sanoja pitää sitten hakea Käspaikan sanakirjasta. Esimerkiksi loimi on ränning, eikä muualta kuintuosta  sanakirjasta selvinnytkään, että sanasta 'r nning' puuttui ä-kirjain välistä. 

HAKEVA LÖYTÄÄ 

Punomo/teeitse -sivuston hakutoiminnot ovat nyt paranemassa luokittelun ja siihen pohjaavan tietokantajärjestelmän ansiosta. Kiitokset luokittelusta kuuluvat kolmikolle Tarja Kröger, Helena Mantere ja Pirjo Sinervo. Googlekin tuli apuun kuvallisena työkaluna. 

RAHAPULAAN RATKAISU OPPILAITOSLISENSSISTÄ? 

Eräässä Opetushallituksen tilaisuudessa kerroin Käspaikkaa ja muitakin hankkeitamme tukeneen Ella Kiesin seurassa, että TOP-keskuksen lippulaivaksi noussut Käspaikka voisi jatkaa kaupallisella pohjalla, kun muu tuki loppuu ja henkilöt vaihtuvat. Kun opettajien tuottama opetuksen sisältö on siirtynyt verkkoon, sen jatkuvuus vaatii ylläpitoa, työtä ja käyttöpääomaa.

Ratkaisu ylläpidon rahoittamiselle on muutama kymppi vuodessa koululta käyttöoikeuslienssimaksua ja se takaa, että oppiaineittain katsoen laajin, laadukas ja moderni, opettajiensa näköinen materiaali myös säilyy käyttökelpoisena. 

Verkko-oppimateriaalin tekijä ja käyttäjä on valintojen edessä - yksi ja sama taho tässä tapauksessa - ja ympäristö säilyy avoimena luodakseen uutta. 

Minä vain tuunaan, duunaan... 

Turkka Sinervo

Suomen käsityön museossa Käsityö elämässä –juhlavuoden näyttely 15.6.-8.12.2013

Suomen käsityö museo Jyväskylässä on yksi maamme 17:sta erikoismuseosta. Museo on hieno vierailukohde ja nähtävää riittää useammallekin visiitille niin perusnäyttelyiden kuin vaihtuvienkin näyttelyiden merkeissä.

Kuluvan käsityön juhlavuoden 2013 kohokohtana on värikäs Käsityö elämässä –näyttely 15.6.-8.12.2013. Juhlanäyttelyyn liittyy myös tapahtumia, työpajoja ja retkiä.

"Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen käsityön museo ja Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry yhdessä 20 alueellisen käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen kanssa. Osa käsi- ja taideteollisuusyhdistyksistä esittäytyy myös Aulagallerian ja Näytönpaikan näyttelyissä.
Koko juhlavuoden teemana on kestävä käsityö, jonka hengessä osa näyttelyrakenteista on toimintansa lopettaneen paperitehtaan kalusteita. Rakenteiden tuunaamiseen on osallistunut suuri joukko kädentaitajia mm. Taitokeskus Aiviasta, Voimalaitos – Nuorten Taitopajalta sekä satoja tilkkuilijoita ympäri Suomen ompelemalla viirejä museon ulkopuolelle.

Kaksitoista eri tavoin käsityöhön sidoksissa olevaa henkilöä on lupautunut kirjoittamaan oman näkemyksensä tämän hetken käsityöstä. Näyttelyn ilmeestä vastaavat Anne Saarikoski ja Riina Toikko. Graafisesta ilmeestä vastaa Villakas – Tiina Leino."

Iloksesi voin kertoa, että olemme juuri sopineet Suomen käsityömuseon ja Punomon yhteistyön käynnistämisestä. Se tulee olemaan ainakin tiedotusta, mutta varmaan muutakin keksimme yhdessä. Jo tulevana syksynä järjestämme museon tiloissa Punomon punonta -kurssin.

Olin mukana juhlanäyttelyn avajaisissa 

...ja tässä muutama satunnaisotos, joita näppäilin runsaslukuisen vierasjoukon päiden välistä:

Näyttelyssä on töitä Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n alueyhdistyksistä ympäri maata.

 

Näyttelyn avajaisissa 15.6. oli museo täynnä väkeä. Kuvassa etualalla museonjohtaja
Simo Kotilainen.

Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n puheenvuoron käytti toiminnanjohtaja Marketta Luutonen

 Teksti ja kuvat: Pirjo Sinervo

Onko kakun tekeminen käsityötä?

Suomen käsityön museo on valinnut vuoden käsityöläiseksi kakkutaiteilija Emma Iivanaisen. Aihe on herättänyt runsaasti keskustelua Käsityö verkossa FB-ryhmässä. Voiko vuoden käsityöläinen olla kakkutaiteilija?

Aihe innosti Seija Kojonkoski-Rännäliä niin, että hän kirjoitti aiheesta Säikeisiin oman puheenvuoronsa. Jos aihe saa näppäimistösi laulamaan, tarjoa juttua Säikeisiin (mcollanus ät gmail.com). Kannattaa myös tutustua Emma Iivanaisen blogiin "Painted by Cakes" niin pääsee paremmin jyvälle millaisesta käsityöläisyydestä on kyse sekä Jyväskylän käsityön museon blogissa oleviin valintaperusteisiin.

Alla Seijan juttu. Voit myös tulostaa pdf-version.

"Kakun tekeminen on teoreettisesti ajatellen käsityötä Howard Risattin (2007) mukaan. Se tehdään käsin ja käsityövälinein, siinä muokataan konkreettista materiaalia (pääasiassa luonnonmateriaalia), siinä tarvitaan manuaalisia teknisiä taitoja ja siinä yhdistyy teoreettinen, abstrakti ajattelu ja tietäminen käytännön tekemiseen ja tuottamiseen luovalla tavalla eli se on Aristelen poièsis- termin alueelle kuuluvaa toimintaa.

Pään, sydämen ja käden parhaiden kykyjen yhdistyminen taitavana tekemisenä onkin monen tutkijan mielestä käsityön tunnusomaisin piirre (ks. mm. Richard Sennett 2008, Chritopher Frayling 2011, David Gauntlett 2011). Suomessa asian oivalsi jo Uno Cygnaeus (1810 – 1888). Kansakoulun perustajana hän otti käsityön koulun yhdeksi oppiaineeksi perustellen sitä käytännöllisten syiden lisäksi sen yleissitävyydellä ja ihmisluontoa kehittävillä ominaisuuksilla. Myös myöhemmässä suomalaisessa tutkimuksessa on tuotu esiin käsityön tekijäänsä monipuolisesti kehittävä luonne. Käsityön taitokimppuun kun kuuluu niin monta kaunista kukkasta, sekä ihmisen luovuuteen ja älyllisyyteen että hänen ruumiillisuuteensa ja liikkuvuuteensa perustuvia taitoja (ks. mm. Kojonkoski-Rännäli 1995).

Hannah Arendtin teorian mukaan (2002/1958) voitaisiin sanoa, että leipomistuotteelta puuttuu kestävyys, jonka Arendt näkee kuuluvan valmistettujen eli käsityöläismäisesti tehtyjen esineiden piirteisiin. Kakku ei siis ole käsityötä, koska se ei ole kestävä. Arendt liittää kestävien tuotteiden tekemisen teollisuusyhteiskunnassa välttämättömänä pidettyyn kuluttamisen ilmiöön. Kulutusyhteiskunnassa tuotteiden kestävyys on pikemminkin haitallinen kuin hyvä asia, sillä tuotteiden nopea kuluminen ja kierto pitää yllä tuotannon rattaita ja samalla myös taloudellista kasvua. Näin käsityöllinen valmistaminen jää teollisuusyhteiskunnassa paitsioon.

Ollakseen hyvä kakku on sen maistuttava hyvältä. Vaikka kakun tekemistä pidettäisiinkin käsityönä, on kuitenkin myönnettävä, että tekemisen tuotteen, kakun, kuluttaminen ja vieläpä melko nopea kuluttaminen, on tekemisen yksi tavoite. Muutenhan tuote ennättäisi pilaantua käyttökelvottomaksi. Silloin sen arvo myös taideteoksena on menetetty. Ikuistettuna valokuvaan tai kakun `muotokuvaksi`maalattuna se voisi jatkaa elämäänsä taideteoksena. Mutta myös silloin eräs kakun tärkeimmistä ominaisuuksista, herkullinen maku, puuttuisi teoksesta. Makuaistin alueelle kuuluvia elämyksiä ei tiettävästi vielä kyetä saavuttamaan muuten kuin kohdetta maistamalla. Kakku ei siis aidosti voi olla taideteos. Jos kakun tekemistä kuitenkin pidetään taiteena, liikutaan siinä aivan ilmeisesti taiteen ja viihteen rajoilla. Kakkutaide on viihdyttävää taidetta. Taide on aina ollut nopeasti muuttuva ja laajeneva ilmiö, joten sen piirissä kakkutaide ei ehkä herätä paljon kysymyksiä.

Perinteitä arvostavan ja hitaammin muuttuvan käsityöläisyyden piirissä `kakkukäsityö` ymmärrettävästi hämmentää mieltä. Tarkemmin ajatellen, käsityökulttuurin nyky-ilmiöihin se ehkä kuitenkin kuuluu sikäli, että siinä on kysymyksessä nautinnolliseen viihtymiseen liittyvä tuote, herkullinen kakku. Käsityön tekeminen on viime vuosina nimittäin laajentunut perinteisestä, hyödylliseksi koetusta tuottamisesta voimakkaasti viihteellisyyden ja leikinomaisuuden suuntaan (esimerkiksi teeseitse-kulttuuri, DIY). Laajentumista on tapahtunut myös käsityötuotteiden avulla yleisiin ja yhteisiin asioihin vaikuttamisen suuntaan. Käsityöaktivismi, kuten neulegraffitit, on todiste tästä. Myös virkeä suomalainen käsityötutkimus on jo tarttunut näihin ilmiöihin. Kyseisiä aiheita käsittelevät tutkimuksissaan mm. Miia Collanus Helsingin yliopistossa ja Marie Koch Åbo Akademissa.

Nämä uudet käsityön muodot kyseenalaistavat monia käsityöhön liitettyjä näkemyksiä. Onko käsityötuote/teos aina kovin kestävä, jos se on graffiti? Toteutuuko käsityöläisyyteen vahvasti liitetty hyvin-tekemisen-halu (esim. Sennett 2008) ja tuotteen/teoksen korkea laatu aina DYI-kulttuurin piirissä tehdyssä käsityössä? Entä onko leikinomainen ja mielihyvään tähtäävä käsityö aina ekologista toimintaa, jollaisena käsityötä yleensä lähtökohtaisesti pidetään (esim. Luutonen 2012)?

Aikojen saatossa käsityöstä on aina noussut esiin uusia arvokkaita ominaisuuksia. Agraarikulttuurin aikaan jonkunlainen käsityötaito oli välttämätön jokaiselle elämässä pärjäämisen kannalta. Työnä se oli useimmiten rankkaa raatamista. Teollinen vallankumous nosti esiin käsityön merkityksen käytännöllisesti ja esteettisesti laadukkaan elinympäristömme kannalta. Syntyi mm. Arts and Crafts-liike, joka nosti käsityön arvostuksen korkealle. Mutta käsityöläisyys, käsin kaiken tarvitsemansa itse tekeminen ja siihen tarvittava taito, sai myös epärealistista hohtoa ja historiallisiin tosiasioihin perustumatonta ihailua osakseen. Tekninen kehitys näyttäytyi kaiken kauniin ja hyvän vihollisena. Siellä missä teollistumenen alkoi varhain ja ´vanhasta hyvästä ajasta´ ei enää ole ollut todistajia, jotka olisivat itse kokeneet käsityöläisyyden agraarikulttuurissa, oli vaikea luopua romanttisesta ja nostalgisesta suhtautumisesta entiseen tuottamistapaan. Näin tapahtui esim. Englannissa, maassa joka ensimmäisten joukossa kävi läpi teollistumisen trauman ja oli mallina kaikille muille, mutta ei koskaan todella teollistunut kulttuurisesti (Fraylingin 2011).

Teollisuusyhteiskunnassa käsityö ajautui kaikesta huolimatta kodin piiriin harrastukseksi. Sen kasvatuksellinen arvo sekä sen merkitys ihmisen henkisen tasapainon ja terveyden kannalta alkoi kuitenkin hiljalleen avautua alan tutkijoille. Ja jälkiteollisessa yhteiskunnassa vihdoin ero tuottavasta työstä vapautti käsityön kulttuurin osa-alueeksi. Nykyisin käsityön tekeminen "vakavasti otettavana vapaa-aikana" (Leadbeater, Miller 2004) sisältää opiskelua, harjoittelua, työn tulosten arviointia, uhrauksia ja sitkeää, joskus tuskallistakin itsensä ylittämistä. Samalla se on hyvin palkitsevaa. Yhä useammat ihmiset nyky-yhteiskunnassa omistautuvat tälle harrastukselleen tärkeänä vastapainona työelämälle. He ovat Pro-Am-ihmisiä (professional amateurism), tekemiseensä omistautuneita ja usein hyvin verkostoituneita harrastajia, jotka tekevät vähin resurssein ja kustannustehokkaasti harrastuksenaan työtä, joka vastaa laadultaan korkeatasoista ammattalaistyötä (Leadbeater, Miller 2004). Monet luopuvat palkkatyöstään ja tekevät harrastuksestaan itselleen myös leipätyön, vaikka se tarkoittaa usein monista taloudellisista eduista luopumista. Tietoyhteiskunnassa tämä laadukkaita tuloksia tuottava tekemisen tapa on alkanut kiinnostaa monia. Jopa työelämä on alkanut haikailla käsityöläismäisestä tekemisen tavasta uutta potkua innovatiiviseen tuottamistoimintaansa (ks esim. Vähämäki 2011).

Käsityön muutoksia kannattaa seurata tarkalla silmällä ja avaralla mielellä, niin kuin Käspaikka – Käsityö verkossa FB-sivuilla nyt tapahtuu."

Kirjallisuutta

Arendt, H. 2002. Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Toimitustyö ja käännöstyön ohjaus Riitta

Oittinen. Englanninkielinen alkuteos The Human Condition. 1958. Jyväskylä: Vastapaino.

Frayling, C. 2011. On Craftsmanship. Towards a new Bauhaus. London: Oberon Books.

Gauntlett, D. 2012. Making is Connecting. The social meaning of creavity, from DIY and knitting to YouTube and Web 2,0. Cambridge, Malden: Polity Press.

Kojonkoski-Rännäli, S. 1995. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. Osa 109.

Leadbeater, C., Miller, P. 2004. The Pro-Am Revolution. How enthusiasts are changing our economy and society. Demos. http://www.demos.co.uk/publications/proameconomy Luettu 25.1.2006

Luutonen, M. 2012. Käsityö- ja muotoilualan yrittäjä arvostaa itsenäistä ja luovaa työtä. Tiedepolitiikka 37 (3), 9 – 14.

Risatti, H. 2007. A Theory of Craft. Function and Aesthetic Expression. He University of North Carolina Press.

Sennett, R. 2008. The Craftsman. New Haven & London: Yale University Press.

Vähämäki, J. 2009. Itsen alistus. Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa. Keuruu: Like.

Maa kutsuu KäsityöUFOilijoita

Taidon ja käsityön viikko lähestyy. Nyt on aika valmistautua käsityöUFOilemaan! 

KäsityöUFOt lentelevät ensin Helsingissä 8.4. Tarkempaa infoa voi kurkkia FB-sivuilta. Pikkulinnut laulaa, että tiedossa on huikeaa performanssia jättikirjontatyön liepeillä ja UFOmobbi pyörii varta vasten tehdyn musiikin tahdissa. Jännää!
 

Jättikirjonta matkaa  10.4 Tampereen Koskikeskukseen. Saattaapi olla, että Tampere tarjoaa mobbaajille yhtä hyvät rytmit käsityönteon taustalle kuin Helsinki. Tule paikalle katsomaan!

Mobit ovat käsityöalojen yhteistyön tulosta. Mukana Helsingin ja Tampereen yliopistojen opettajaksi opiskelevia, Tekstiiliopettajaliitto ja Tampereen seudun tekstiiliopettajat sekä Taito ry. ja Taito Pirkanmaa.

Käsityö elämässä, Punomo Säikeissä

Vaihtuivathan ne kuoret täällä Säikeissäkin! Muutos on joskus hidasta, mutta liiikkuvuus, hidaskin, on elämää ylläpitävä voima.

Jos jollakulla on mennyt vielä ohi, niin 2013 on todellinen käsityön juhlavuosi. Useat järjestöt täyttävät tänä vuonna 100 vuotta. Aitiopaikka seurata miten eri tavoin valtakunnassa juhlitaan, on sosiaalinen media, FB-ryhmät ja blogit sekä myös perinteisemmät verkkosivut. Surffaa ja osallistu vaikka näiden kautta, jos et pääse paikan päälle. Organisoi myös itse ja levitä sanaa!

Käsityö elämässä -sivusto sekä FB-ryhmä
Tekstiiliopettajaliiton FB-sivu
Taidon ja käsityön viikon FB-sivu

Taidon ja käsityön viikolla 8.-14.4 tapahtuu vaikka mitä. Esimerkiksi UFO flash mobbeja ainakin Helsingissä ja Tampereella. Seuraa viestintää vaikka em. sivuilla, niin saat tietää lisää....

Tekstiiliopettajaliiton (TOL) vuoden teema on "Tee käsin - voi hyvin", joka konkretisoituu teemaviikolla "Opi uusi taito" -tempauksiin kouluilla, oppilaitoksissa ja käsityöpiireissä. Osallistu tai järjestä omasi!

Merkityksellistä tänä vuonna on myös Käspaikka-sivustojen transformaatio Punomo/Tee Itse -sivuksi. Siinä on työtä! Voitte kuvitella. Kovasti uurastetaan kulisseissa, kannattaa seurailla. Jäsenmaksuista saatava tuotto on tosi tärkeää, että saadaan työ hienosti päätökseen ja ylläpito turvattua. Tämä on ollut ja on yhä erittäin hieno verkosto! Ihan ainutlaatuinen jakamisen kulttuuriin ja yhteisöllisyyteen perustuva. Iloitaan siitä!

Maarit ja värin voimaa Valkeakoskella

kirjoittanut Miia Collanus

Vierailin edellisenä lauantaina 19.1 Voipaalan taidekeskuksen upeassa Väriherkkuja luonnosta näyttelyssä Tampereen seudun tekstiiliopettajien kanssa ja tapasin samalla Maarit Humalajärven, jonka 30-vuoden ajan Valkeakoski-opistolla pitämiä kasvivärjäyskursseja näyttely juhlisti.

Uskon, että moni blogin lukijoista tuntee tai vähintäänkin tietää Maaritin, sillä hän on pitkän linjan vaikuttaja käsityöalalla. Opettaja ja taiteilija, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla käsityötaiteen perusopetukseen tässä maassa. Käsityövaikuttajia pitäisi enemmänkin nostaa esiin, kun valtamedia ei vielä ole ymmärtänyt. Ehkä tämä bloggaus pieneltä osin kantaa kortensa kekoon.

Näyttely oli niin lumoava, että halusin kertoa siitä runsain kuvin Punomon blogissa. Näyttely on auki enää 27.1 saakka, joten kiirehtikää!

kuvassa Maarit esittelee "ryijynukkamattoa", joka on ensin leikelty,
sitten värjätty ja lopulta koottu uudeksi. Matto oli sen verran kulunut,
että tekijä paikkaili sitä uusilla ryijynukilla.

tästä näkee, miten paimentolaismatto on valmistettu ja koottu

Maarit on pitänyt kasvivärjäysleirejä 30 vuoden ajan Valkeakoskella ja ne ovat aina olleet todella suosittuja. Sanomattakin selvää, että tulevan kesän kurssi on jo täynnä ja varasijoillakin on tunkua. Opettaja leiriytyy viideksi päiväksi, 30 kurssilaista värjäävät 3 päivää. Jokainen värjää tuo 10 kiloa kasvia ja lisäksi Maarit hommaa erikoisempia värjättäviä. Leiriläiset saavat tuotoksena 38 erilaista väriä, värjäyskansiot sekä jälkiliemet, joista voi värjäillä kotona lisää. Maarit on pitänyt tarkkaa kirjaa värjäysleireillä värjätyistä sekä ilmanaloista. Mikä mieletön aineisto on vuosien aikana syntynyt!

Valkeakoski-opistolla käsityön taiteen perusopetusta opetetaan otsikolla "Kokeileva käsityöilmaisu". Maarit on keksinyt termin jo 20 vuotta sitten. Kokeileva käsityöilmaisu on ymmärrettävämpi ja helpommin lähestyttävä kuin "käsityön taiteen perusopetus". Se ohjaa jo etukäteen ajattelemaan, että nyt kokeillaan, tutkiskellaan, prosessoidaan - ja tehdään konkreettiseen tuotokseen saakka. Prosessoiminen konkreettiseksi teokseksi tai tuotteekksi on Maaritin mukaan tärkeää. Kokeileva käsityöilmaisu on 3 vuoden opiskelurupeama.

Alla kokeilevan yksi kurssityö, "Värjää luonnosta" -teemalla tehty tutkielma, jossa tutustuttiin samalla neljään eri käsityötekniikkaan: vapaa konekirjonta, kuvakudos, ryijy ja tilkkumaalaus.

Sommittelua opiskellaan analysoimalla kuvia. Alla olevat kauniit neuleet ovat sommittelutaidosta hyviä esimerkkejä. Ja ovathan kasvivärit myös kiitollisia sommittelijalle, sillä ne käyvät helposti yhteen.

Myös näyttelyn ripustus oli viehättävä. Villapuserot ripustettuna tuoleille neulomaan, hauska idea! Näyttely oli pystytetty tiimityönä: Valkeakoski-opiston tekstiilityön opettajat, opiskelijat sekä Voipaalan taidekeskuksen henkilökuntaa.

Vanhat huonekalut, kuten alla oleva sängyt, sopivat mainiosti nostamaan väriherkut esille. Maaritin opetusmetodeista kertonee jotakin alla olevan kuvan suorakaiteen mallinen musta tyyny. Näitä "kodin jumalattaren päiväunia" tehtiin kurssitöinä, tehtävänantona ainoastaan "tee 10 000 kirjontapistoa". Riittävän spesifiä, mutta riittävän avaraa. Minusta myös hauska artikulaatio, josta saa väännettyä monenmoista merkitystä: 10 000 piston kodin jumalatar.

Toinen herkullinen vuode alla, jonka päällä olevan tyynyn hauskanmuikea, kolmiulotteinen rinkulapinta syntyy kun kirjoo tiiviisti ketjupistoja.  

Kangas rupeaa pikkuhiljaa vetämään ryppyyn ja tuloksena on hienoja kraatereita. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, että tehdessä ns. virheet voivat tuottaa jotakin ihan uutta. Kokeileva tarkoittaa siis myös kokeilevaa katsetta eli kykyä nähdä uusin silmin.

Hauskaa pintaa on myös sängyn päällä olevassa pienessä putkityynyssä. Etupistokirjonta voi olla näin rouheaa. Pistot tuovat elävälle, värjätylle pinnalle tulee ihan uutta rytmiä ja eloa. Maaritin mukaan kirjonta avaakin ihan uuden maailman. Tekniikkana se soveltuu  mihin tahansa ja mi voi tehdä ihan millä tahansa langaksi katsottavalla.

Kokeilevan käsityöilmaisun eräs värjäystehtävänanto kuului: "tutki punaisia kasvinosia". Alla oleva kansiot ovat kauniita ja huolellisia tutkielmia punaisesta. Kaikki kasveja värjänneethän tietävät, että punaista punaisesta ei saa (paitsi ehkä verihelttaseitikistä) vaan vihertäviähän ne yleensä.

Kansioiden kannet olivat henkäisevän kauniita. Villalankojen lomaan kirjotut ohuet efektilangat tuovat kolmiulotteisuutta, elävyyttä ja rytmiä. Kolmiulotteisuutta saa vaikkapa erilaisilla pistoilla ja nukilla. Työstäminen, työstäminen ja työstäminen, siitä se taitaa mielenkiintoinen ja kaunis syntyä. Ja pätee varmasti myös muilla elämänalueilla.

Erilaisista kirjontapinnoista puheenollen, alla on solmupiston tehty herkän eläväinen tyyny.

Maarit opettaa 16 kurssia vuodessa. Kurssilaisten ikähaitari on 25-77 vuotta, suurin osa on viisikymppisiä naisia. Sama joukkue, joka on muutenkin kulttuurin ahmatteja. Myös muutamia miehiä on ollut, esimerkiksi ne värjäysleireille puita hakkaamaan tulleet, jotka ovat ensin kurkanneet pataan ja lopulta langenneet liemeen. Joskus kursseilla käy samoja ihmisiä uudestaankin.

Valtavan joukkueen Maarit on siis kasvivärjäykseen ja käsityöilmaisuun opastanut. Kysyinkin, eikö tämä jo näy Valkeakosken katukuvassa? Maaritin mukaan voidaan hyvinkin puhua "Valkeakosken taudista" - jotta näkyy se. Onko siis niin, että jos meille taviskässääjille riittää itse kirjottu, jopa ommeltu, mutta valkeekoskiselle ei tehdasvärjätty riitä? Ja onhan Valkeakoski-opistolla muitankin tekstiilityötä opettavia! Maaritin mukaan erinomainen tiimi.

Ryijy on suosittu tekniikka ja Maaritin mukaan syystäkin. Se on kiitollinen ja sopii monen tasoiselle tekijälle. Kaunista pintaa syntyy melko helposti, työ kulkee kätevästi mukana eikä lopputuloksessa näy ajoittainen työn epätasaisuus.

Hiukan saman henkistä syntyy tupsuista, jotka nousivat kuulemma muutama vuosi sitten suureen suosioon. Erinomaista väriherkkua ja kosketeltavan kutittavaa.

Maarit on myös taiteilija, joka on pitänyt useita näyttelyitä sekä yksin, että ryhmässä. Olenkohan ihan väärässä, mutta aika moni joka päätoimisesti käsityötä opettaa ei toimi lisäksi taiteilijana, jolla on säännöllistä näyttelytoimintaa? Mieleeni tulee vain helsinkiläinen viiden naisen joukko: Leena Jaatinen, Tupu Mentu, Leena Karhu, Kirsti Soukka sekä Tiina Mikkelä. Tuleeko teille mieleen muita?

Alla olevat työt on Maaritin kesällä 2011 Myllysaaren museossa olleesta näyttelystä. Ensimmäisenä konekirjontaa värjätylle sametille.

Nämä on rapean jännittäviä konekirjontatöitä.

Monimateriaalisuudella ja värien käytöllä saa elävää ja kiinnostavaa pintaa. Kyllä tekstiilistä on moneksi!

Alla oleva työ oli visio Afrikan matkalta, josta syntyi tämä värihehku muutamaa vuotta myöhemmin. Tiedättehän, kun niitä ideoita tulee säilöneeksi koko ajan. Näkyjä, unelmia, hetkiä. Niitä työstämällä, rauhassa, hitaasti ja vaikka kiireen lomassa pätkittäin, tekee ihmiselle hyvää. Pitkissä materiaalisen itseilmaisun prosesseissa kiinnittyy itseen ja toisiin. Kasvivärjäyksessä vielä erityisesti maahan, maaperään, paikkaan. Syntyy ihan erityinen tunneside. Siksi käsityö on niin....hyvää tekevää ja antoisaa. 

Maaritin lähtökohta kasvivärjäykseen on, no arvaatte varmaan, kokeileva. Kursseilla lähdetään liikkeelle siitä, mihin käyttöön värjäys tulisi ja mitä haluaisi tehdä. Sitten vasta ruvetaan pähkiään, voiko haluttua materiaalia tai tuotetta värjätä, miten värjäys ja mahdollinen mutkikas muoto tai ilme onnistuisi. Kokeillaan! 

Tällä metodilla saa selville vaikkapa sen, että talvella kuolleen näköiset kasvirapsakkeet värjäävät oikein hyvin ja alkukesää parempi värjäysaika on itse asiassa syksy. Tai kun kiepauttaa keitetyn kasvimäskin kangaspaketiksi ja antaa muhia kelmun alla, syntyy hauskoja pintoja eikä värejä tarvitse edes höyrykiinnittää. Syntyy paitsi uudenlaista pintaa, myös uusi värjäystekniikka kontaktivärjäys, josta tarkempia ohjeita Väriherkkuja-blogissa.

Alla Maaritin aamulla kontaktivärjäykseen kietaisemaa gerberaa. Minipussiin pääsi keitinliemi ja pikkuruinen lankaerä. Pitäähän sitä testata kaikin tavoin.

Kun kontaktivärjäykseen kietoo mukaan rautanauloja, syntyy tummia sävyjä sekä ruosteen kuluttamaa kangasta.

 

Toivon, että juttu sai sinulle lempeän mielen ja sytykkeitä käsityöilmaisuun. 

Maaritille suurkiitos, että jaoit tämän meille.

PS. Maaritilla on myös sama avoimuuden politiikka, kuin Punomossa. Tutustukaa hänen sivustoihinsa: http://variherkkuja.wordpress.com/, http://kasityotakadestapitaen.wordpress.com/2012/09/18/vallatonta-virkkausta/

Punomo + Käspaikka = Punomo

Vuoden 2013 alusta Käspaikka -verkkosivusto on nyt virallisesti Punomo. Oikeammin Punono Tee-itse, sillä uudessa Punomossa yhdistyvät käsityön verkkokauppa ja käsityöohjeet. Tämä tuo selkeyttä aiempaan.

Uudet verkkosivut aukesivat hieman ennen vuoden vaihdetta ja visuaalinen ilme on HIENO! Samalla on uudistunut myös rakenne, sillä valtavaa vanhaa Käspaikkaa on kategorisoitu pitkin syksyä. Sivustoa kehitetään edelleen.

Koska Käspaikka-verkkosivustoa ei enää ole, myös yhdistyksemme on vaihtamassa nimeään. Uudeksi nimeksi tulee Käsityö verkossa ry. ja toiminta jatkuu samanlaisena. Jäsenmaksuilla ylläpidetään ja kehitetään Punomo Tee-itse -sivua sekä järjestetään erilaista aktiviteettia, jolla pidetään käsityöyhteisö iloisena ja innovatiivisena.

Yhdistyksen puolesta toivotan kaikille käsityöstä tykkääville erinomaista tulevaa vuotta 2013!

Käy tykkäämässä https://www.facebook.com/punomo.fi