Tietotekniikan parissa eletään spagettiwesterniä livenä

Kuva 1900-luvulta... Pirjo & Turkka

Turkka Sinervo:

Oheinen kuva jäljittelee Calamity Janen ja Wild Bill Hickokin seurustelua Villin Lännen aikoina. Heistä ei ole säilynyt varmaa tietoa suhteen yksityiskohdista, oliko pari esimerkiksi vihitty vai ei. Viereinen kuva on kuitenkin aito hääkuva, jossa allekirjoittanut poseeraa Pirjo Sinervon kanssa paikassa Liseberg, jonka esittely itsestään netissä alkaa otsikolla ”Stor nöjespark i Göteborg”.

Kunnan tietotekniikkakuviot kotipaikassamme Turussa olivat yhteinen haasteemme, joka työllisti seitsemän päivää viikossa. Vaikka ei se työltä tuntunut, elämältä vain. Saluunoissa oleskeltiin ennen sosiaalista mediaa yleisestikin, ja oikeuden asialla: vahvat pärjäsivät, hitaat ja heikot kuolivat. Kunnan tietohallintobyrokratia, ei ainoastaan Turussa, oli kuin Meksiko omine sääntöineen. Sinne pakenivat rajan yli ne, joilla oli tullut vastuksia muutoin amerikkalaistuneessa yhteiskunnassamme. Meillä kahdella ei Turussa ollut santarmikoneiston kanssa alkuaan suuria erimielisyyksiä, olihan paljon yhteisiä etuja valvottavana.

Pancho Villa ja kenraali Huerta saivat vallankumouksellaan Meksikon entisestään sekavampaan tilaan, jos mahdollista. Jotain vastaavaa tapahtui Turussa, tosin demokratian sallimin laillisin henkilövaihdoksin ja hallinnon muutoksin. Otimme työmme rakkaimmat tulokset mukaan ja häivyimme maasta. Ikäkin auttoi pakoon lähdössä.

Kuten lännen sankarit haaveilevat valtaavansa joskus oman maapläntin ja elävänsä rauhallista elämää, niin mekin: Perustimme yrityksen. Rauha oli kuitenkin ennenaikainen haave, sillä vastaamme astelivat jonossa tietotekniikka-alan oman käden oikeutta harrastavat kovanaamat kieroine pyrkimyksineen ottaa meiltä nirri (lue: rahat) pois. Onneksi emme mekään ihan untuvikkoja ole. Tarvitsimme lisää rahaa, koska kauhuksemme yritys ei tuota riittävästi pysyäkseen hengissä. Kunnan palveluksessa olleille tilanne oli uusi, kun verorahoja ei enää herunut koneiston ylläpitämiseen. Calamity Jane toimi ansiokkaasti armeijan tiedustelijana ja vastaavasti Pirjo Sinervo oli oppinut tekemään valtionrahoitusanomuksia yhtä ponnekkaasti. Taistelu hengissä pysymisestä jatkuu kuin inkkarisodissa, kuohuntaa puolin ja toisin. Ryösteltyämme pankkeja aikamme saimme huomata, että niissä oli säilytetty pääosin omia rahojamme, jotka joudumme maksamaan takaisin!

Olemme aina saaneet tueksemme ison joukon lainkuuliaisia ihmisiä, jotka arvostavat vakaita oloja. Vastuksena ovat IT-osaamisen nimissä erilaisia palveluja tarjoavat konnuuden ammattilaiset. Onneksi poikkeuksia löytyy tältäkin alueella: esimerkiksi omiin oppilaihin ei päde edellä sanottu. Yhteistyön sujumiseksi lähipiiriin kuuluminen ei ole välttämätön ehto, mutta vahva ennuste onnistumiseen kylläkin.

Myös yhteiskuntakoneisto palkitsee luotettavaa, vahvaideaista  yritystä kehittämistukien muodossa.  ELY-keskuksen rahoituksella palkattu uusin konsulttipalvelumme on nimeltään luuvitonen, kirjoitetaan Luu5. Nimi tuo väistämättä mieleen, että kunnon tappelu voi tulla jos on tullakseen. Ei hätää. Toiset tekevät sen mitä yhdet suunnittelee: Käspaikan ja Punomon tilukset ommellaan yhdeksi isoksi tilkkutyöksi ja ripustetaan entistä ehommaksi verkostoksi. Asioinnin tässä yhteisössä on oltava avointa paitsi käyttäjille myös sisällöntuottajille ja tuotemyyjille omilla toimialueillaan. Tuon kokonaisuuden ylläpitäjänä kunta on taakse jäänyt taho, koska mukana on kaupallisia elementtejä. Kunnat suhtautuvat entistä nuivemmin omienkin opettajiensa koulutuksiin, saati että avitettaisiin opetusta yli kuntarajojen. Käspaikkaa ei olisi koskaan syntynyt sillä lyhytnäköisyydellä. Yhteiskunta sen sijaan tukee toimintaamme edelleen, kiitos Calamity Janen kaltaisen oman tien kulkijan, joka jaksaa pysyä särmikkäänä ja tehdä tiedustelujaan.

Käsityönopetuksen resurssit säilyvät ja niille on tilaa laajeta. Sisällöt ovat opettajien omistamia, ovat olleet sitä jo yli 16 vuotta. Opetusministeriö on myös vastuullisesti hoitanut osuutensa tukirahoituksen muodossa.  Samaa toivoisi työnantajilta: Kun opettaja käyttää työssään oppikirjan asemesta ”ilmaista”, ammattilaisten tekemää verkkomateriaalia, on Käspaikan tukiyhdistyksen jäsenmaksu tuosta palvelusta pieni, vaikka sitäkin merkittävämpi korvaus.  - Opettajien ei  tarvitse ryöstää pankkeja, kuten me teimme. Aktiivisuus riittää.

ILOA BUSSIIN JA RATIKKAAN, ILOISIA KOKEMUKSIA TEKIJÖILLE!

Helsingin Taiteiden yö on takana, iloinen ratikka ja bussi yllättivät ja puhututtivat helsinkiläisiä elokuun yössä. Mukana olleet opettajat ja oppilaat ovat yhtä yhteistä kokemusta rikkaampia.


Päällisiä Taiteiden yössä

Helsingin seudun tekstiili- ja teknisen työn opettajien suurprojekti ”ILON OLON ratikat ja bussit” on loppuanalyysejä vaille valmis. Kymmenet opettajat, sadat oppilaat ja hienot yhteistyökumppanit saivat aikaan onnistuneen yhteisöllisen tapahtuman, joka toi käsityön opetusta esille Helsingin Design-pääkaupunkivuonna.
Projektin valmistelu aloitettiin jo vuonna 2010 suunnittelulla ja neuvotteluilla. Helsingin seudun liikennelaitokselta, HKL ja bussiyhtiö Nobina Oy oli tietysti saatava mukaan julkisia liikennevälineitä koskevaan tapahtumaan. Pian mukaan saatiin myös Novita. Myöhemmin tukijoiden joukkoon liittyivät myös Marimekko ja Vallila. Koko projektin ajan tärkeänä yhteistyötahona toimi Designmuseo. Lupien myötä alkoi käytännön työ: istuinten mittaaminen, kaavoitus ja prototyypin ompelu.

Marraskuussa 2010 käsityönopettajat kokoontuivat Designmuseoon inspiroitumaan: Loistavat luennoitsijat, tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen sekä teollinen muotoilija Hannu Kähönen, johdattivat opettajat julkisen tilan luonteen, sen mahdollisuuksien ja haasteiden, ääreen. Vesanen-Laukkanen esitteli omaa pitsibussi-teostaan ja Kähönen uusien ratikoiden suunnittelua osana Helsingin katukuvaa ja asukkaiden ”olohuonetta”.

Yhä lähemmäs koulujen arkea päästiin, kun hankkeeseen sitoutuneet opettajat kohtasivat Infotilaisuudessa Designmuseossa syyskuun lopulla 2011. Muotoilukasvatuksen läänintaiteilija ja käsityökirjailija Mari Savio (Surrur – tee oma Marimekkosi, WSOY) esitteli opettajille ideoita ja ajatuksia sekä veti työpajaa, jossa opet saattoivat ideoida päällisten toteutusta. Illan aikana jäljennettiin myös kaavat ja saatiin yhteistyökumppaneiden materiaaleja kouluille vietäviksi.

Näin ideointi ja toteutus kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri pääkaupunkiseutua saattoi alkaa! Opettajat teetättivät suunnittelu- ja valmistustyön jokainen omalla tavallaan. Suunnittelua tehtiin parityönä, kierrätettiin ideoita tai vaikkapa äänestettiin parhaista suunnitelmista. Toteutustekniikat olivat moninaiset: kirjontaa käsin ja koneella, lankatekniikoita, kankaanpainantaa, kierrätystä…  ja tietysti paljon koneompelua! Ideoita ja neuvoja jaettiin projektiin osallistuvien opettajien yhteisellä sähköpostilistalla sekä blogissa (http://ilonolonblogi.blogspot.com/).  

3.-4.2.2012 Designmuseolla vietettiin Designpääkaupunkiviikonloppua, jossa Kruunuhaan yläasteen oppilaat valmistivat istuinpäällisiä riemukkain värein. Harmaat kankaat peittyivät huopakukkasiin, muhkeisiin lankatupsuihin ja erilaisiin tilkkukuvioihin.  Ensimmäinen valmistunut istuinpäällinen pääsi koeajelulle Designviikonlopun kunniaksi ratikkalinjalla 10. Viikonloppua jatkettiin lauantaina nonstop -työpajoissa, joissa museon kävijät pääsivät osallistumaan päällisten tekoon. 

Kruununhaan yläasteen oppilaiden työskentelyä Designmuseolla

Esimakua päällisten upeasta kirjosta saatiin toukokuussa 2012, kun joukko opettajia kokoontui Aurinkolahden peruskoululle palosuojaamaan päällisiä. Kasseista ja pusseista paljastui toinen toistaan riemukkaampia ja värikkäämpiä taideteoksia!

Palosuojausta

Keskiviikkona 22.8. Helsingin seudun tekstiiliopettajien hallituksen jäsenet muutaman lisävahvistuksen kera marssivat viimein Koskelan ratikkahalliin sekä bussivarikolle huputtamaan kolmosen ratikkaa ja Jokeri-bussia (550). Muutama ylimääräinen hikipisara vuodatettiin, kun penkkien irrottaminen ja niiden takaisin asettaminen pullein päällisin osoittautui melko hankalaksi hommaksi! Kokonaisuudesta tuli kuitenkin upea!

Taiteiden yön aamuna projektin koordinaattori, Kruunuhaan yläasteen käsityönopettaja Sari Siekkinen-Vappula odotti turhaan kolmosen ratikkaa pysäkillä, kun selvisi, että HSL oli laittanut epähuomiossa ratikan kulkemaan linjalla 7! Ongelma saatiin pian ratkaistua ja ratikka pyöri 3B:n reitillä matkustajien ilona perjantai-iltaan saakka. Hallituksen jäsenet bongasivat monta iloista kommenttia bussin ja ratikan matkustajilta. Useat matkustajat katselivat jokaisen päällisen tarkasti kulkien läpi ratikan ja bussin. Teknisten opettajien oppilaillaan teettämät pulmapelit hupenivat laatikosta jo alkuillasta ilahtuneiden matkustajien taskuihin.

ILON OLON ratikka liikenteessä

Perjantai-iltana päälliset purettiin kulkuvälineistä ja siirrettiin Designmuseolle seuraavan viikon Paviljongin näyttelyä varten. Päälliset olivat esillä Paviljonki-tilassa 28.9.–2.9. ja mm. kestävän kaupungin suunnittelijat, ihmisoikeusasiantuntijat ja aktivistit pääsivät istumaan päällisille Paviljongin avoimissa yleisötapahtumissa viikon aikana.

Päällisiä Paviljongissa

Avajaisia vietettiin Paviljongissa 28.8. koko päivän. Arjen luksusta -työpajassa Aurinkolahden peruskoulun oppilaiden ohjauksessa valmistettiin pienimuotoisia koruja ja kirjanmerkkejä.
Helsingin teknisten työn opettajat ohjasivat Puu pelittää- työpajassa koneellisen lehtisahan avulla vanerista pulmapelejä ja symboleja. Iltapäivällä tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen kertoi omista yhteisöllisistä projekteistaan liikennevälineissä. Puu pelittää -työpaja jatkui illalla ja tuotoksista syntyi päivän aikana tilataideteos, josta on luettavissa tärkeä ja ajankohtainen sanoma.
Yleisö sai kokeilla illanaikana virkkausta, ryijysolmuja ja jättää jälkensä yhteiseen vieraskirjaan kirjoen. Avajaispuheet pitivät Designmuseon johtaja Jukka Savolainen  ja projektin koordinaattori Sari Siekkinen-Vappula. Mukana oli myös Kruununhaan yläasteen 9.lk:n tanssiryhmän esitys "Keskustelua  istuen ja liikkeessä". Tanssijat olivat osallistuneet ILON OLON bussit ja ratikat -projektiin tekijöinä ja kokijoina.

Avajaistunnelmaa

Sari Siekkinen-Vappulan mielestä projekti oli erittäin onnistunut, sillä projektiin saatiin paljon innostuneita mukaan. Opettajia lähti mukaan 30 koululta ja päällisiä tehtiin 130 kappaletta. Suurin osa oli ryhmätöinä tehtyjä, joten osallistujia ILON OLON ratikat ja bussit -projektissa oli varmasti lähes 500. Erityisen hienoa oli, että osallistujia oli lapsista aikuisiin ja kouluja niin alaluokilta kuin aikuisasteen oppilaitoksista. ILON OLON -projekti näkyi myös mediassa, sillä tempaus noteerattiin mm. Metro-lehdessä, metron ja ratikoiden liikkuvan kuvan ilmoitustauluissa, Hesarin omakaupunki -sivuilla, Suuri käsityökerho -lehdessä, radiossa ja erilaisten yhteisöjen julkisilla facebook-sivuilla sekä blogeissa (esim. HSL, Designmuseo, NOVITA). WDC:n omilla sivuilla oli etusivulla kuva projektistamme tapahtuman aikana!

Hieno yhteisöllinen tempaus, joka vei käsityöniloa eteenpäin, summaa Siekkinen-Vappula.

Teksti Muru Juurola ja kuvat Sari Siekkinen-Vappula

Kiinnostavia poimintoja Käspaikka.fi:n käyttäjäkyselystä

Käspaikka.fi:ssä tehtiin kesällä 2012 kysely sivustossa kävijöille. Vastaajia oli yhteensä 366 ja vastaukset hyvin mielenkiintoisia. Niistä saamme paljon apua kehittämistoimenpiteillemme. Kiitos kaikille vastaajille!