Tarja Kröger: Matkamuistoja Mombasasta

Vietin joululoman Mombasassa. Tarkoitukseni oli vain löhöillä raskaan syksyn jälkeen mutta niinhän siinä taas kävi, että löysinkin itseni retkeilemässä ja bongailemassa käsitöitä Mombasan värikkäiltä kaduilta.

Yksi mieleenpainuvimmista vierailupaikoista oli Bombolulu-työpaja, jonka työntekijät ovat liikuntarajoitteisia käsityöläisiä. Bombolulusta löytyy mm. paino- ja ompelutyöpaja, jossa valmistuu turisteille batiikkeja ym. tekstiilitöitä. Korutyöpajassa valmistuu metalliromusta ym. kierrätysmateriaalista koruja. Työpajan myymälästä tarttui mukaani mm. oheisen kuvan rannekoru, joka on tehty juomatölkistä punontaa hyödyntäen.

juomatölkistä punottu rannekoru

Bombolulun laukkutyöpajassa opas yllättää esittelemällä kierrätysmateriaaleista valmistettuja laukkuja, jotka menevät myyntiin Helsinkiin. Ne ovat suomalaisen Mifuko-designyrityksen tilaamia. Laukkujen pohjat on valmistettu käytetystä auton sisäkumista niin, että laukun voi laskea loskaiselle tai lumiselle kadulle, kertoo opas innoissaan. Laukun sisältäkin löytyy kierrätysmateriaalia: vuorina on miesten kauluspaita ja laukun sisätaskuna kauluspaidan tasku. Kuva laukusta näkyy Mifuko-designyrityksen sivuilla.

Kierrätysmateriaaleista valmistetut käsityöt ilahduttivat turistia muuallakin Mombasan kaduilla. Autonrenkaista valmistettiin esimerkiksi varvastossujen pohjia. Pullonkorkkien hyödyntäminen näytti olevan erityisen suosiossa. Niistä valmistettiin vaikka minkälaisia kippoja, laukkuja ja koriste-esineitä. Näinpä yhden rastapäisen miehen hiuksissakin pullonkorkeista tehdyn verkkopäähineen. Näin jälkikäteen tietysti harmittaa ettei kamera ollut aina käsillä. Jonkinlaisen kuvan kenialaisten pullonkorkkitöiden moninaisuudesta nojatuolimatkailija saa kuitenkin googlen kuvahaulla hakusanoilla kenya bottle caps.

Pullonkorkkitöiden kekseliäisyyttä ihastellessa tulee mieleen kotimaassa virkatut kruunukorkkikorkkimatot ja pannunaluset, joihin saa kivasti upotettua langantähteet. Ehkäpä teen vielä jonkinlaisen matkamuistokäsityön, jossa yhdistelen kenialaisten ja suomalaisten pullonkorkkikäsitöiden ideoita. Perusohje pullonkorkkivirkkaukseen näköjään löytyy Käspaikan sivuilta: http://www.kaspaikka.fi/koti/amjarvi/ekotoita/korkkipannunalunen/index.html, joten korkit ja aika vain enää puuttuvat.

Tekstiiliopettajaliiton vuoden teemana on ”Käsityötaitojen globaali maailma”, joten ns. matkamuistokäsitöiden tekeminen sopisi koulukäsitöiden aiheeksikin. Ehkäpä sellaisia käsitöitä on jo tehtykin. Niistä olisi kiva saada juttua vaikka tänne foorumille tai Käspaikan Kulttuuri-osastoon.

Mieleeni jäi myös Akamban puutyökeskus, jossa pääsi katsomaan taidokkaiden puuveistosten tekoa. Suosittuja hahmoja olivat safarilta tutut eläimet, jotka saivat uuden muodon mm. patsaina, naamioina, lusikanvarsina, salaatinottimina ja kulhoina.

Seeprojen, kirahvien, gebardien ja leopardien kuosit näkyivät myös kankaissa. Opin, että ”kanga” on swahilia ja tarkoittaa kuviollista painokangasta, jota kenialaiset käyttävät vaatteenaan. Kanga on sopivan kokoinen kangaspala, josta puolet riittää kietaisuhameeksi ja toinen puoli puetaan ylävartalon peitteeksi. Kanga-kankaiden kuosit ja väriyhdistelmät ilahduttivat värikkyydellään.

Kenia on hyvä lomakohde kun haluaa eroon kiirettä arvostavasta ilmapiiristä. ”Pole pole”, muistuttivat kenialaiset hymyillen kiirehtivää turistia. "Pole, pole" tarkoittaa siis, ettei pidä kiirehtiä, kaikki hoituu ajallaan.

Kuvakollaasini Mombasta löytyy sivulta http://www.kaspaikka.fi/koti/tkkroger/mombasa/index.htm.

Tarja Kröger

Marika Sarha ja frivolité -flow Khao Lakissa

Järven rannalla kasvaneelle meren äänet ovat erityisen vaikuttavia. Järvi on on ainakin useimmiten pieni, sen vastarannalle voi nähdä, se tuoksuu tutulle ja rauhoittuu aina yöksi. Meri ei sen sijaan rauhoitu. Vuorovesi, aaltojen rytmi on loputonta, hypnoottista, vangitsevaa.

Olin lomalla Khao Lakissa, Thaimaassa. Lomakohde kohtasi tsunamin sen täydellä voimalla vuonna 2004. Neljätuhatta ihmistä kuoli. Vaikka kylässä ei ollut enää jälkeäkään hyökyaallon tuhoista, muistot olivat yhä eläviä ihmisten mielissä. Minunkin, lomalaisen, oli varattava majoitus bungalovista korkealta vuoren rinteeltä, ikään kuin varmuudeksi. Sieltä mahdollinen uusi hyökyaalto ei tavoittaisi.

Irrationaalinen pelko ei estänyt menemästä päivisin rannalle. Päinvastoin, ne hetket rantatuolissa, jolloin ei tarvinnut suorittaa turistin tehtäviä erilaisissa nähtävyyksissä, olivat kaikkein nautinnollisimpia. Palmujen katveessa, kevyen merituulen viilentäessä, aaltojen lyödessä rantaan, oli helppo uppoutua kirjaan tai käsitöihin.

Tällä lomalla harjoittelin minulle uutta tekniikkaa, käpypitsiä eli frivolitéa. Työvälineen, sukkulamaisen kävyn, pystyi kuljettamaan helposti käsimatkatavaroissa. Materiaalia, ohuehkoa puuvillalankaa, tarvitsi vain vähän.

Olin lukenut aiheesta joitain viikkoja aikaisemmin Taito-lehdestä. Paloin halusta päästä kokeilemaan ”käpyilyä”, loma antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Kerrankin minulla ei ollut kiire minnekään.

Pitsintekoon liittyvien solmujen rakentumisen seuraaminen, konkreettiset toistot ja uusien liikeratojen opettelu toivat jo itsessään käsityön iloa. Olin täysin flow’ssa. Työskentely oli kuin meditaatiota meren aaltojen rytmikkään äänen tahdittamana. Mieheni pudisteli toiminnalleni päätään.

Frivolitén perusidea oli yksinkertainen -uudenlaisen työvälineen ja asentojen opettelu hitaahkoa. Tekniikassa tehdään oikealla kädellä, kävyn avulla ystävännauhoista tuttuja solmuja vasempaan käteen kiedottuun lankalenkkiin. Lanka kiristetään lopuksi renkaaksi. Frivolité muodostuu renkaiden erilaisista yhdistelmistä. Selkeät perusmuodot ovat ryhdikkäitä ja tyylikkäitä.

Thaimaan loma oli pieni hengähdystauko talven kiireiden keskellä. Lämpö, aurinko ja oma aika tulivat tarpeeseen. Konkreettiset käpypitsi-tuliaiset olivat vaatimattomia. Merkityksellisempää kuitenkin on, että opin lomalla uuden taidon. Ensimmäinen valmis työni frivolité-korvakorut tulevat varmasti saamaan seuraa, sarjaksi asti.

Lisätietoja käpypitsistä:

Taito-lehti 6/2011

Baker, Janette: Käpypitsi. 2011, Moreeni.

Kirjoittaja toimii Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n kehittämispäällikkönä ja on entinen käsityön ja kuvaamataidon opettaja. "Kummassakin tehtävässä merkityksellisintä on olemassa olevien kykyjen ja luovuuden mahdollistaminen. Minä sparraan, innostan, luon tilaisuuksia, kerron mahdollisuuksista, kuljen mukana. Tämä on ainakin tavoite. Yritän muistuttaa itselleni, että leipätyön lisäksi myös minun on muistettava käsityön ja taiteen ilo. Käsin tekeminen, siitä puhuminen ja kirjoittaminen tuo voimia arkeen."

Villasukkapäivä 12.1

Koko päivä villasukissa -tapahtumaa vietettiin 12.1. Kuten niin monet tempaukset, myös tämä tapahtuma sai alkunsa Facebookissa ja keräsi valtavan suosion - 33 964 osallistujaa. Mikään tosiuutuus villasukkapäivä ei ole. Tuoreet ministerit Kristä Kiuru ja Merja Kyllönen lanseerasivat syksyllä villasukkapäivän liikenne- ja viestintäministeriöön. Tietämäni mukaan kumpikaan naisista ei osallistunut FB-tapahtumaan. Ja kuten FB-tapahtumassakin selvisi, aika monelle villasukkapäiviä on satoja vuodessa.

Villasukkapäivä 12.1 innosti myös käsityön opettajia. Seuraavassa kuusi kuvakertomusta, jotka osoittavat että arkistelta ja yksinkertaiselta jonkun korvaan kuulostava juttu on paaaaaljon monimerkityksisempi. Kiitos kaikille tämän jutun tekoon osallistuneille!

Antaapa kertomusten puhua puolestaan:

Maria Viita, luokanopettaja Launeen koulusta Lahdesta:

Pidimme yhdysluokkani 1-2c kanssa sukkapäivän. Jokaisella oli mummon tai äidin valmistamat sukat ja kaikki tuntuivat olevan ylpeitä arvokkaista sukistaan. Jokaisella oli kerrottavaa sukkien tarinaa, ne eivät olleet vain ilmestyneet jostain. Päivässä oli yhteisöllisyyttä ja jokainen halusi tulla kuvatuksi sukkineen ja sukkia piirrettiin innokkaasti. 

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Launeen koulun 1-2c:n sukkapäivää

Marja-Leena Kangasniemi-Saari Forssan Wahren-opistolta organisoi villasukkapäivän aikuisten käsityöntaiteen perusopintojen kokeilevan käsityön ryhmän sekä virkkausryhmän kanssa.

Wahren-opisto, kokeilevan käsityön opiskelijat

Wahren-opisto, virkkaajaryhmä

Anu Kyläsellä villasukkapäiviä on "ainakin 300 vuodessa". Anu valmistelee parasta aikaa gradua aiheesta polvisukkien neulominen villasukilla, tavoitteenaan valmistaa sukkaohje, jonka avulla polvisukkien neulominen neulekoneella onnistuu haluttuun kokoon halutulla langalla. Oheistuotteena gradussa tulee...villasukkia! Kuva otettu Suomenlinnan ala-asteella.

Anu Kyläsen sukkajalat

Turun Puolalan koulun tekstiilityönopettajalle Johanna Säilälle kävi "vähän ohrasesti"....

Tein oikein posterin koulun ala-aulaan asiaan innostamiseksi. Torstaina olin tyytyväinen, kun isoilla ja pienillä oppilailla näkyi mukavasti villasukkia jaloissa, meidän kaupunkikoulussamme. Omaan asuuni sopivat sukat olin pakannut reppuuni. Päivä oli niin hektinen (!), että en ehtinyt/muistanut vetää sukkia koko päivänä jalkaani, enkä ottaa edes kuvia oppilaiden sukista. Kun työpäivää venyttänyt vanhempainilta oli päättynyt, kiidin extemporee kollegani autokyytiin. Käsineet jäivät koululle. Kun sitten myöhemmin poistuin junasta, niin onneksi oli nämä villasukat repussa, jotta ei tarvinnut pyöräillä paljain käsin kotiin. Hymyilytti!

Johanna Säilä osoittaa, että villasukat toimivat myös lapasina

Käsityökasvatuksen ja tekstiilityön yliopisto-opettaja Riitta Rautio Jyväskylän OKL:lta organisoi Villasukkapäivän luokanopettajakoulutuksen tekstiilityön sivuaineopiskelijoiden.

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Jyväskylän OKL:n tekstiilityön sivuaineopiskelijat

Miia Collanuksen (Säikeitä-blogin yksi ylläpitäjä ja tämän jutun kasaaja) päivä kului tavalliseen tapaan tietokoneella yksin näpytellessä. Yhdessä sukkapäivä olisi varmasti kivampi, mutta en voi moittia päivääni innottomaksi. Sukat olen tehnyt viidennellä luokalla 25 vuotta sitten (!). Oon käyttäny niitä "ihan sikana" ja aina vaan on ehjät ja tykätyt. Vois ehkä pestäkin...

Jaana Inki faktaa fiktiota käsitöiden avulla

Säikeitä haastatteli Tekstiiliopettajaliiton puheenjohtajana kaksi vuotta toiminutta Jaana Inkiä, joka on paitsi järjestöaktiivi, myös tekstiilityönopettaja Hämeenlinnan normaalikoulussa, Käspaikka -asiantuntijaope ja monipuolinen käsitöiden tekijä, kuten jutun kuvatkin kertovat. Oikeastaan voisi sanoa, että Jaana on monen paikan käsityöaktivisti. Käspaikka-yhdistys kiittää Jaanaa puheenjohtajavuosina tehdystä työstä!

Matkan varrelle on varmasti mahtunut paljon, mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen?

Kahteen vuoteen tosiaan ehti mahtua paljon. Mennyt juhlavuosi toi tietenkin ihan erityisiä tapahtumia tullessaan. Olen iloinen, että pääsin niistä osalliseksi. Antoisaa, mutta työlästä aikaa. Ei silloin tavallisena hallituksen jäsenenä kuitenkaan tajunnut, miten paljon puheenjohtajalla on töitä.

Mikä kohtaaminen on jäänyt merkityksellisenä mieleen?

Tilkkupeittojen näkeminen kirkon rappusilla kyllä pysäytti. Siinä oli monen kuukauden yhteistyön uskomaton tulos. [Jaanan Novitan tekemän haastattelu Senaatintorin tapahtumasta löytyy muuten YouTubesta]

"telkkarista tuttu"-korusetti

Mikä asia on mielestäsi edunvalvonnasta kaikkein oleellisinta entä mikä kaikkein vaativinta? 

Oleellisinta ja vaativintakin olisi alueellinen tasa-arvoisuus töiden jakaantumisessa. Että työtä saisivat tehdä ne henkilöt, joilla siihen on koulutus. Koulun johtajat ovat tässä asiassa oleellisessa asemassa – miten jokaiseen ja rehtoriin pääsisi vaikuttamaan?!

Mikä on mielestäsi edunvalvonnan näkökulmasta lähitulevaisuuden merkittävin haaste?

Liittyy ihan varmasti tuohon edelliseen. Uusi tuntijako ja opetussuunnitelma viitoittavat tietä. Pienten koulujen lakkauttaminen, isojen yksiköiden kokoaminen, näissä töiden jakaminen.

Miten yksittäiset käsityöalan toimijat voivat mielestäsi parhaiten viedä käsityön asiaa eteenpäin?

Tuomalla käsityötä positiivisesti esiin, korostamalla koulukäsityön merkitystä muutenkin kuin pelkkien tuotosten näkökulmasta. Se prosessi, se prosessi.

Olet ollut käsityöalan vaikuttaja jo pitkään. Mikä käsityössä pistää sinut tikittämään?

Aina oppii jotain uutta, hoksaa ja huomaa. Aivot eivät yhdistelisi erilaisia asioita toisiinsa niin sukkelaan, jos en olisi käsitöiden kautta ja avulla faktannut fiktiota ja päinvastoin :)

Millaista käsitystä käsityöstä olet halunnut viedä eteenpäin?

Uskallusta, rohkeutta, ajattelua, pohdintaa, mutta myös huolellisuutta ja laatua!

tennarisukat

Mitä haluaisit käsitystä haluaisit muuttaa?

Sitä, että käsityö on koko ajan elävä ja muuttuva, vaikka työ- ja työskentelytavat olisivatkin perinteisiä, se ei ole huono asia. Sukka on sukka, mutta kuten olemme todenneet, senhän voi aloittaa mistä kohdasta tahansa! Kun perusasiat taitaa, voi alkaa leijua.

Millaisia tulevaisuuden suuntia haluaisit olla edistämässä?

Miten tämän nyt kiteyttäisi uudella tavalla – pikkuisen isommalla ajalla vähemmän voi olla enemmän hyvällä suunnittelulla ja organisoinnilla.

Olet myös käsityönopettaja aineenopettaja peruskoulussa. Millaista käsityötä nykyisin opetetaan?

Toivottavasti oppilaat saavat hyvää, kekseliästä, ajatteluttavaa ja monipuolista käsityönopetusta, joka tapahtuu “ovet auki”.

Miten käsityönopetus on muuttunut?

Aika paljon on saanut ottaa takavuosiin nähden takapakkia. Oppilaat ovat monessa asiassa kokeneempia ja osaavampia, mutta kuutoset saattavat miettiä mikä se hakaneula oikein onkaan ja miten sitä käytetään kuminauhan pujottamiseen.

Miten käsityönopetusta pitäisi kehittää?

Kai olisin ylijohtajadosenttiprofessori jos tuon tietäisin! Jokaisen oppilaan kohdalla aina eri tavoin ja niinhän sen voisi tehdäkin, jos oppijaan olisi aikaa tutustua.

Virkattu matto

Olet myös käsityöläinen. Millaisia käsitöitä teet? Mitä teit viimeksi?

Joulupukkia autoin sukkia ja ranteenlämmittimiä neulomalla. Neuletakki on odottanut hihojen kiinni ompelemista tovin, pöydällä lojuu keskeneräinen matontekele “loistotähti” Mary Oljen kirjasta, pari huivia odottaa huovuttamista. Ikäkö se on tuonut armoa sietää keskeneräisiä töitä?! Sormet syyhyävät päästä saumurin ja ompelukoneen kimppuun...Kaikkiaan koitan olla hurahtamatta erityisesti mihinkään, koska haluan kokeilla ja tehdä monia juttuja.