24.12

23.12

22.12

21.12

20.12

19.12

18.12

17.12

16.12

15.12

14.12

13.12

12.12

11.12

10.12

9.12

8.12

7.12

6.12

5.12

4.12

3.12

2.12

Joulukalenteri 2012

Säikeitä -joulukalenterin vuoden 2012 kalenterissa esiintyy joukko epäsanoja. Ne ovat sellaisia, joita ei ole olemassakaan ja joiden merkitys avautuu luukkua tarkastelemalla. Mukana myös ei-epäsanoja. Kaikki kuvat ovat Käspaikan materiaaleista ja suurin osa julkaistu tämän vuoden aikana.

Avataan eka luukku, jossa sana ei ole epä, mutta sana+kuva ehkä.

Kurkistus vuoteen 2013

Käspaikka-yhdistys piti vuosikokousta 16.11 Helsingin yliopiston käsityötieteen koulutuksen tiloissa. Uusi hallitus vuodelle 2013 valittiin ja tämmöinen kokoonpano olemme:

Puheenjohtajanamme aloittaa prof. Erja Syrjäläinen. Jäseninä jatkavat Tarja Kröger, Helena Mantere, Pirjo Sinervo sekä minä eli Miia Collanus. Uutena jäsenenä Tiina Huttunen - hienoa, että saatiin vähän uutta tuulta porukkaan.

Toimintasuunnitelma ensi vuodelle on houkutteleva! Punontapajat jatkuu, seuraavaksi Raumalla 2.-3. helmikuuta. Kesäkuussa Terveyttä taiteesta -palkinnon juuri pokannut Maria Viita pitää kirjontakurssin Lahdessa. Vuoden käsityömatka suuntautuu Viron Võsuun luovaa huovutusta opiskelemaan. Elokuussa on luvassa verkkojulkaisuun liittyvä koulutus. Jihuu! Itse tahtoisin kovasti käsityömatkalle, kirjontakurssille sekä tietysti verkkojulkaisukoulutukseen. Toivottavasti sopivat kalenteriini.

Kaikkeen tähän kivaan pääset mukaan, kun kuulut yhdistykseen!

Muitakin kujeita on suunnitteilla...keväällä on luvassa käsityökampanjointia. Ja toki vierailemme TOLin syyspäivillä Jyväskylässä. Ja hiukan uutta tuulta, uusiutumista, silmuja, alkuja....joista yksi on se, että Käspaikasta tulee Punomo....shhhh....

Joulun alla on hyvä muistuttaa: tukekaa käsityöyrittäjiä ja ostakaa käsityönä tehtyjä pukinkonttiin. Vaikka osaat toki tehdä sen itsekin :) Tuplahyvää teet, kun ostat Punomon käsityöyrittäjiltä. Tuottohan menee suoraan yrittäjälle, jonka kauppapaikka-maksut ropisevat Käspaikan ylläpitoon, jossain vaiheessa toivottavasti enenevässä määrin myös kehittämiseen. Niin, Punomo-osto on myös helppo ja kätevä.

Joulunodotusta ja hitaita käsityöhetkiä toivottelen hallituksen puolesta tällä Punomon 5&5 kittisarjaan kuuluvalla Tuisku-pipokuvalla, jossa on houkuttelevan viipyilevä tunnelma. Pipomalli- ja ohje on yhdistyksemme jäsenen Johanna Yli-Muilun käsialaa.

Tuisku-pipo -kitin voi ostaa Punomosta

PS. Joulukalenterin ekan luukun pitäisi aueta piakkoin....katsellaan miten se tänä vuonna kokoontuu vaiko ei.

Tänään on käsityömenestyksen päivä!

Sain olla todistamassa palkintojen jakoa, jossa Maria Viita ja Vuokko Isaksson palkittiin upeista ansioistaan käsityön, taiteen ja hyvän elämän lähettiläinä. Oli suorastaan liikuttavaa kuulla Marian "oppilaiden", ikäihmisten vuosissa 72 - 90+, kertovan mitä luova kirjonta ja yhdessäolo heille merkitsee ja mitä se antaa.

Hienoja ja niin aidonoloisia olivat myös psykologi Pirkko Lahden ja arkkiatri Risto Pelkosen, palkintoraadin jäsenten, perustelut miksi juuri Marialle ja Vuokolle palkinnot tulivat, ehdotuksia saajiksi kun oli yli 40. Käsityön merkityksestä ihmiselle, iästä riippumatta ei jäänyt epäselvyyttä. Arkkiatri myös evästi OPH:n Heljä Järnefeltiä viemään ministeriöön sanaa, että pitävät huolta hyvästä suomalaisesta käsityönopetuksesta, sillä ollaanhan meillä oltu jo Cygnaeuksen aikoina niin edistyksellisiä, että käsityö on tullut kouluopetukseen ensimmäisenä koko maailmassa.

Lisää palkinnoista kuvien kera
kaspaikka.fi/uutisia/2012-Terveytta-taiteesta-palkinto

Pirjo Sinervo

Tietotekniikan parissa eletään spagettiwesterniä livenä

Kuva 1900-luvulta... Pirjo & Turkka

Turkka Sinervo:

Oheinen kuva jäljittelee Calamity Janen ja Wild Bill Hickokin seurustelua Villin Lännen aikoina. Heistä ei ole säilynyt varmaa tietoa suhteen yksityiskohdista, oliko pari esimerkiksi vihitty vai ei. Viereinen kuva on kuitenkin aito hääkuva, jossa allekirjoittanut poseeraa Pirjo Sinervon kanssa paikassa Liseberg, jonka esittely itsestään netissä alkaa otsikolla ”Stor nöjespark i Göteborg”.

Kunnan tietotekniikkakuviot kotipaikassamme Turussa olivat yhteinen haasteemme, joka työllisti seitsemän päivää viikossa. Vaikka ei se työltä tuntunut, elämältä vain. Saluunoissa oleskeltiin ennen sosiaalista mediaa yleisestikin, ja oikeuden asialla: vahvat pärjäsivät, hitaat ja heikot kuolivat. Kunnan tietohallintobyrokratia, ei ainoastaan Turussa, oli kuin Meksiko omine sääntöineen. Sinne pakenivat rajan yli ne, joilla oli tullut vastuksia muutoin amerikkalaistuneessa yhteiskunnassamme. Meillä kahdella ei Turussa ollut santarmikoneiston kanssa alkuaan suuria erimielisyyksiä, olihan paljon yhteisiä etuja valvottavana.

Pancho Villa ja kenraali Huerta saivat vallankumouksellaan Meksikon entisestään sekavampaan tilaan, jos mahdollista. Jotain vastaavaa tapahtui Turussa, tosin demokratian sallimin laillisin henkilövaihdoksin ja hallinnon muutoksin. Otimme työmme rakkaimmat tulokset mukaan ja häivyimme maasta. Ikäkin auttoi pakoon lähdössä.

Kuten lännen sankarit haaveilevat valtaavansa joskus oman maapläntin ja elävänsä rauhallista elämää, niin mekin: Perustimme yrityksen. Rauha oli kuitenkin ennenaikainen haave, sillä vastaamme astelivat jonossa tietotekniikka-alan oman käden oikeutta harrastavat kovanaamat kieroine pyrkimyksineen ottaa meiltä nirri (lue: rahat) pois. Onneksi emme mekään ihan untuvikkoja ole. Tarvitsimme lisää rahaa, koska kauhuksemme yritys ei tuota riittävästi pysyäkseen hengissä. Kunnan palveluksessa olleille tilanne oli uusi, kun verorahoja ei enää herunut koneiston ylläpitämiseen. Calamity Jane toimi ansiokkaasti armeijan tiedustelijana ja vastaavasti Pirjo Sinervo oli oppinut tekemään valtionrahoitusanomuksia yhtä ponnekkaasti. Taistelu hengissä pysymisestä jatkuu kuin inkkarisodissa, kuohuntaa puolin ja toisin. Ryösteltyämme pankkeja aikamme saimme huomata, että niissä oli säilytetty pääosin omia rahojamme, jotka joudumme maksamaan takaisin!

Olemme aina saaneet tueksemme ison joukon lainkuuliaisia ihmisiä, jotka arvostavat vakaita oloja. Vastuksena ovat IT-osaamisen nimissä erilaisia palveluja tarjoavat konnuuden ammattilaiset. Onneksi poikkeuksia löytyy tältäkin alueella: esimerkiksi omiin oppilaihin ei päde edellä sanottu. Yhteistyön sujumiseksi lähipiiriin kuuluminen ei ole välttämätön ehto, mutta vahva ennuste onnistumiseen kylläkin.

Myös yhteiskuntakoneisto palkitsee luotettavaa, vahvaideaista  yritystä kehittämistukien muodossa.  ELY-keskuksen rahoituksella palkattu uusin konsulttipalvelumme on nimeltään luuvitonen, kirjoitetaan Luu5. Nimi tuo väistämättä mieleen, että kunnon tappelu voi tulla jos on tullakseen. Ei hätää. Toiset tekevät sen mitä yhdet suunnittelee: Käspaikan ja Punomon tilukset ommellaan yhdeksi isoksi tilkkutyöksi ja ripustetaan entistä ehommaksi verkostoksi. Asioinnin tässä yhteisössä on oltava avointa paitsi käyttäjille myös sisällöntuottajille ja tuotemyyjille omilla toimialueillaan. Tuon kokonaisuuden ylläpitäjänä kunta on taakse jäänyt taho, koska mukana on kaupallisia elementtejä. Kunnat suhtautuvat entistä nuivemmin omienkin opettajiensa koulutuksiin, saati että avitettaisiin opetusta yli kuntarajojen. Käspaikkaa ei olisi koskaan syntynyt sillä lyhytnäköisyydellä. Yhteiskunta sen sijaan tukee toimintaamme edelleen, kiitos Calamity Janen kaltaisen oman tien kulkijan, joka jaksaa pysyä särmikkäänä ja tehdä tiedustelujaan.

Käsityönopetuksen resurssit säilyvät ja niille on tilaa laajeta. Sisällöt ovat opettajien omistamia, ovat olleet sitä jo yli 16 vuotta. Opetusministeriö on myös vastuullisesti hoitanut osuutensa tukirahoituksen muodossa.  Samaa toivoisi työnantajilta: Kun opettaja käyttää työssään oppikirjan asemesta ”ilmaista”, ammattilaisten tekemää verkkomateriaalia, on Käspaikan tukiyhdistyksen jäsenmaksu tuosta palvelusta pieni, vaikka sitäkin merkittävämpi korvaus.  - Opettajien ei  tarvitse ryöstää pankkeja, kuten me teimme. Aktiivisuus riittää.

ILOA BUSSIIN JA RATIKKAAN, ILOISIA KOKEMUKSIA TEKIJÖILLE!

Helsingin Taiteiden yö on takana, iloinen ratikka ja bussi yllättivät ja puhututtivat helsinkiläisiä elokuun yössä. Mukana olleet opettajat ja oppilaat ovat yhtä yhteistä kokemusta rikkaampia.


Päällisiä Taiteiden yössä

Helsingin seudun tekstiili- ja teknisen työn opettajien suurprojekti ”ILON OLON ratikat ja bussit” on loppuanalyysejä vaille valmis. Kymmenet opettajat, sadat oppilaat ja hienot yhteistyökumppanit saivat aikaan onnistuneen yhteisöllisen tapahtuman, joka toi käsityön opetusta esille Helsingin Design-pääkaupunkivuonna.
Projektin valmistelu aloitettiin jo vuonna 2010 suunnittelulla ja neuvotteluilla. Helsingin seudun liikennelaitokselta, HKL ja bussiyhtiö Nobina Oy oli tietysti saatava mukaan julkisia liikennevälineitä koskevaan tapahtumaan. Pian mukaan saatiin myös Novita. Myöhemmin tukijoiden joukkoon liittyivät myös Marimekko ja Vallila. Koko projektin ajan tärkeänä yhteistyötahona toimi Designmuseo. Lupien myötä alkoi käytännön työ: istuinten mittaaminen, kaavoitus ja prototyypin ompelu.

Marraskuussa 2010 käsityönopettajat kokoontuivat Designmuseoon inspiroitumaan: Loistavat luennoitsijat, tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen sekä teollinen muotoilija Hannu Kähönen, johdattivat opettajat julkisen tilan luonteen, sen mahdollisuuksien ja haasteiden, ääreen. Vesanen-Laukkanen esitteli omaa pitsibussi-teostaan ja Kähönen uusien ratikoiden suunnittelua osana Helsingin katukuvaa ja asukkaiden ”olohuonetta”.

Yhä lähemmäs koulujen arkea päästiin, kun hankkeeseen sitoutuneet opettajat kohtasivat Infotilaisuudessa Designmuseossa syyskuun lopulla 2011. Muotoilukasvatuksen läänintaiteilija ja käsityökirjailija Mari Savio (Surrur – tee oma Marimekkosi, WSOY) esitteli opettajille ideoita ja ajatuksia sekä veti työpajaa, jossa opet saattoivat ideoida päällisten toteutusta. Illan aikana jäljennettiin myös kaavat ja saatiin yhteistyökumppaneiden materiaaleja kouluille vietäviksi.

Näin ideointi ja toteutus kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri pääkaupunkiseutua saattoi alkaa! Opettajat teetättivät suunnittelu- ja valmistustyön jokainen omalla tavallaan. Suunnittelua tehtiin parityönä, kierrätettiin ideoita tai vaikkapa äänestettiin parhaista suunnitelmista. Toteutustekniikat olivat moninaiset: kirjontaa käsin ja koneella, lankatekniikoita, kankaanpainantaa, kierrätystä…  ja tietysti paljon koneompelua! Ideoita ja neuvoja jaettiin projektiin osallistuvien opettajien yhteisellä sähköpostilistalla sekä blogissa (http://ilonolonblogi.blogspot.com/).  

3.-4.2.2012 Designmuseolla vietettiin Designpääkaupunkiviikonloppua, jossa Kruunuhaan yläasteen oppilaat valmistivat istuinpäällisiä riemukkain värein. Harmaat kankaat peittyivät huopakukkasiin, muhkeisiin lankatupsuihin ja erilaisiin tilkkukuvioihin.  Ensimmäinen valmistunut istuinpäällinen pääsi koeajelulle Designviikonlopun kunniaksi ratikkalinjalla 10. Viikonloppua jatkettiin lauantaina nonstop -työpajoissa, joissa museon kävijät pääsivät osallistumaan päällisten tekoon. 

Kruununhaan yläasteen oppilaiden työskentelyä Designmuseolla

Esimakua päällisten upeasta kirjosta saatiin toukokuussa 2012, kun joukko opettajia kokoontui Aurinkolahden peruskoululle palosuojaamaan päällisiä. Kasseista ja pusseista paljastui toinen toistaan riemukkaampia ja värikkäämpiä taideteoksia!

Palosuojausta

Keskiviikkona 22.8. Helsingin seudun tekstiiliopettajien hallituksen jäsenet muutaman lisävahvistuksen kera marssivat viimein Koskelan ratikkahalliin sekä bussivarikolle huputtamaan kolmosen ratikkaa ja Jokeri-bussia (550). Muutama ylimääräinen hikipisara vuodatettiin, kun penkkien irrottaminen ja niiden takaisin asettaminen pullein päällisin osoittautui melko hankalaksi hommaksi! Kokonaisuudesta tuli kuitenkin upea!

Taiteiden yön aamuna projektin koordinaattori, Kruunuhaan yläasteen käsityönopettaja Sari Siekkinen-Vappula odotti turhaan kolmosen ratikkaa pysäkillä, kun selvisi, että HSL oli laittanut epähuomiossa ratikan kulkemaan linjalla 7! Ongelma saatiin pian ratkaistua ja ratikka pyöri 3B:n reitillä matkustajien ilona perjantai-iltaan saakka. Hallituksen jäsenet bongasivat monta iloista kommenttia bussin ja ratikan matkustajilta. Useat matkustajat katselivat jokaisen päällisen tarkasti kulkien läpi ratikan ja bussin. Teknisten opettajien oppilaillaan teettämät pulmapelit hupenivat laatikosta jo alkuillasta ilahtuneiden matkustajien taskuihin.

ILON OLON ratikka liikenteessä

Perjantai-iltana päälliset purettiin kulkuvälineistä ja siirrettiin Designmuseolle seuraavan viikon Paviljongin näyttelyä varten. Päälliset olivat esillä Paviljonki-tilassa 28.9.–2.9. ja mm. kestävän kaupungin suunnittelijat, ihmisoikeusasiantuntijat ja aktivistit pääsivät istumaan päällisille Paviljongin avoimissa yleisötapahtumissa viikon aikana.

Päällisiä Paviljongissa

Avajaisia vietettiin Paviljongissa 28.8. koko päivän. Arjen luksusta -työpajassa Aurinkolahden peruskoulun oppilaiden ohjauksessa valmistettiin pienimuotoisia koruja ja kirjanmerkkejä.
Helsingin teknisten työn opettajat ohjasivat Puu pelittää- työpajassa koneellisen lehtisahan avulla vanerista pulmapelejä ja symboleja. Iltapäivällä tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen kertoi omista yhteisöllisistä projekteistaan liikennevälineissä. Puu pelittää -työpaja jatkui illalla ja tuotoksista syntyi päivän aikana tilataideteos, josta on luettavissa tärkeä ja ajankohtainen sanoma.
Yleisö sai kokeilla illanaikana virkkausta, ryijysolmuja ja jättää jälkensä yhteiseen vieraskirjaan kirjoen. Avajaispuheet pitivät Designmuseon johtaja Jukka Savolainen  ja projektin koordinaattori Sari Siekkinen-Vappula. Mukana oli myös Kruununhaan yläasteen 9.lk:n tanssiryhmän esitys "Keskustelua  istuen ja liikkeessä". Tanssijat olivat osallistuneet ILON OLON bussit ja ratikat -projektiin tekijöinä ja kokijoina.

Avajaistunnelmaa

Sari Siekkinen-Vappulan mielestä projekti oli erittäin onnistunut, sillä projektiin saatiin paljon innostuneita mukaan. Opettajia lähti mukaan 30 koululta ja päällisiä tehtiin 130 kappaletta. Suurin osa oli ryhmätöinä tehtyjä, joten osallistujia ILON OLON ratikat ja bussit -projektissa oli varmasti lähes 500. Erityisen hienoa oli, että osallistujia oli lapsista aikuisiin ja kouluja niin alaluokilta kuin aikuisasteen oppilaitoksista. ILON OLON -projekti näkyi myös mediassa, sillä tempaus noteerattiin mm. Metro-lehdessä, metron ja ratikoiden liikkuvan kuvan ilmoitustauluissa, Hesarin omakaupunki -sivuilla, Suuri käsityökerho -lehdessä, radiossa ja erilaisten yhteisöjen julkisilla facebook-sivuilla sekä blogeissa (esim. HSL, Designmuseo, NOVITA). WDC:n omilla sivuilla oli etusivulla kuva projektistamme tapahtuman aikana!

Hieno yhteisöllinen tempaus, joka vei käsityöniloa eteenpäin, summaa Siekkinen-Vappula.

Teksti Muru Juurola ja kuvat Sari Siekkinen-Vappula

Kiinnostavia poimintoja Käspaikka.fi:n käyttäjäkyselystä

Käspaikka.fi:ssä tehtiin kesällä 2012 kysely sivustossa kävijöille. Vastaajia oli yhteensä 366 ja vastaukset hyvin mielenkiintoisia. Niistä saamme paljon apua kehittämistoimenpiteillemme. Kiitos kaikille vastaajille!

 

Millä adjektiivilla kuvaisit Käspaikka.fi-sivustoa?

Käspaikka.fi:n uudistamisprojektissa on siirrytty nyt ulkoasun ajattelemiseen. Visuaalisen ilmeen Käspaikalle suunnittelee mainostoimista ja sieltä me käspaikkalaiset saimme heti alkuun tehtävän: Anna adjektiivi, joka kuvaa Käspaikka.fi:n arvoja ja tulevaisuuden tavoitteita. Adjektiivien alulla suunnittelijat pyrkivät saamaan kiinni Käspaikan langanpäistä.

Sunnuntai-iltapäivällä 26.8. laitoin käsityön opetuksen postituslistalle adjektiivipyynnön ja maanantaina 27.8. puoleen päivään mennessä koossa oli komea satsi sanoja. Tässä ne kaikki 141 kappaletta:

aikaa kestävä aikaansa seuraava ajan hermolla oleva ajan tasalla ajanmukainen ajantasainen ajatuksia herättävä. antaa ajattelemisen aihetta antelias arvokas arvokas arvokas arvollinen asiantunteva asiantunteva auttava avoin avoin avoin avoin... edelläkävijä edistyksellinen ehtymätön ehtymätön elämänmyönteinen elävä ennakkoluuloton eteenpäinpyrkivä hauskasti innostava helposti lähestyttävä houkutteleva hyväntahtoinen... hyödyllinen! idearikas idearikas... ideoita uudistava ihmeellinen ilmainen iloinen iloinen iloinen iloinen informatiivinen innostava innostava innostava innostava

innostava innostava innostava innovatiivinen inspiroiva itse tehty itsenäinen jokaiselle jotakin kansainvälisyys kerääjä kestävä kiinnostava kokeiltavuus korvaamaton koukuttava käsintehty käsityön oma kätevyys kätevä havainnollinen kätevä toimiva käytännöllinen laadukas lempeä loistava luotettava luotettavan asiantunteva luova luova lämmin lämmin mielenkiintoinen moderni monen pulman ratkaiseva moninainen monipuolinen monipuolinen monipuolinen monipuolinen monipuolinen monipuolinen moniulotteinen muistava muokattava neuvova neuvova auttaja omatekoinen onnistumisen iloa antava

onnistunut opastava opettava opettava osaajien tekemä perinteitä kunnioittava perinteitä vaaliva perinteitä vaaliva positiivinen rajoja rikkova rauhallinen rehellinen rentouttava rohkaiseva rohkea rohkea runsas runsas suomalaisittain tietoa jakava säilyttäjä säilövä taidokas! taidollinen taitava taitava taitoja varastoiva tarpeellinen toimiva turvallinen työtä käsille iloa mielelle... työtä käsille lepoa mielelle tärkeä! uniikki uteliaan ennakkoluuloton uudistuva uutta antava vastuullisuus virikkeellinen värikäs värikäs (väriä elämään) yhteinen yhteinen hyöty yhteisöllinen yhteisöllinen yhteisöllinen yhteisöllinen yksilöä arvostava

Taitoradio 3, kesä ja käsityöt

Taitoradion kolmas osa käsittelee lyömätöntä yhdistelmää: kesää ja käsitöitä. Keskustelijoina jälleen Marika Sarha Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä ja Miia Collanus Käspaikan ystävät - käsityö verkossa ry:stä. Tällä kertaa nauhoitimme ulkona Näsinpuistossa ja sen kuulee. Ihan vieno tuuli siellä oli, mutta hyvin hän se tarttui nauhalle, mutta onneksi puhekin kuuluu oikein hyvin. Täytyy vissiin valmistaa kesäkässynä jokin suojus nauhurille. Vaikka semmoinen karvainen jota ennen näki tuon tuosta telkkarissa.

Nauhoitteen kesto on 6:17 min ja siinä on vain tuo yksi kuva, joten Taitoradiota voi helposti kuunnella myös käsitöitä tehdessään. Myös Taitavan tyypin blogista löytyy samainen nauhoite: http://taitavatyyppi.blogspot.com

Käsityöt ovat aivojen herkkua!

Talouselämä-lehdessä oli 24.6.2012 asiaa käsitöiden tekemisestä. 
Asiantuntijana artikkelissa on Työterveyslaitoksella työskentelevä aivotutkija ja professori Minna Huotilainen. On hienoa että tutkijan suulla saadaan kuulla siitä, minkä käsityön tekijät ovat näppituntumalla itsekin kokeneet: "Käsityöt ovat aivojen herkkua! Ne ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja parantavat aivopuoliskojen yhteistyötä. Ne tarjoavat mielekästä tekemistä sekä älyllisiä ja taidollisia haasteita."

Miksi erityisesti puikoilla neulominen on huippusuosittua? Eikö muka kaupasta saa sopivia neulottuja tuotteita? Joskushan asia oli noin, eikä edes ikuisuuksia sitten. Käsillä tekijä sai paikatuksi perheen vaatetusta ja muutakin itse tekemällä, kun kaupasta ei saanut tai rahat eivät riittäneet. Nyt elämme yltäkylläisyyden ajassa. Mootivit itsetekemiselle saavat tulla entistä omahyväisemmistä lähteistä: tekemisen ilosta, omaperäisyyden tarpeesta, kokeilun halusta. Hyvästä olosta kun saa tehdä käsillään! Moni ongelma ratkeaa ja murhe asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun voi rauhoittua käsityön rytmissä. 

Peruskoulun suunnalla on juuri nyt Valtioneuvoston päätettävänä uusi tuntijako. Tuntijakoa jo kertaalleen työstettiin, mutta uusiksi meni. Yksi syy mm. se, ettei hallituksen lupaamaa taito- ja taideaineiden lisäämistä esitettykään. Miten käy nyt? Hallitus ei ole enää sama, varmaan on uudet näkemyksetkin...  

Aivotutkija Huotilainen sanoo: ”Käsityöt koulussa eivät ole mitään täytetoimintaa, vaan välttämättömiä oppimisen kannalta. Se voi olla yksi syy suomalaislasten Pisa-menestykseen, meillä lukuaineiden opetukseen käytetään vähemmän aikaa kuin muissa maissa”. Lue lisää http://www.talouselama.fi/tyoelama/kudo+tyohuolesi+pois/a2135025

Puukansa leiriytyi Aulangolle

Tsaarinpoppelit kässä- ja kuvisleiri 4.-7.6.2012
Aimokoulu, Hämeenlinnan lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityökoulu
Hämeenlinna, Aulankokeskus
40 leiriläistä, 4 opettajaa, 6 avustajaa.

Leiripäiväkirja, kirjoittanut Milla Ojala

Maanantai 4.6

Ensimmäinen leiripäivä alkaa aurinkoisena. Suuri joukko leiriläisiä ja vanhempia seisoo odottavina Aulankokeskuksen edustalla. Joukossa näkyy paljon tuttuja kasvoja, mutta myös muutamia aivan uusia.

Kuvisope Meevi Suomalainen kehottaa ystävällisesti, mutta päättäväisesti vanhempia lähtemään. Aloitetaan nimenhuuto. Ryhmiin jakoa ei tällä kertaa ole suunniteltu etukäteen. Lapset suuntaavat sen tutun open luo tai parhaan kaverin mukaan.

Kuvisope Antti Hämäläinen paljastaa ensimmäisen tehtävän: Etsikää ryhmälle oma nimikkopuu! Väki hajaantuu eri suuntiin. Pihapiiristä löytyy jännittävä ontto lehmus, pieni tammi, todella suuri tammi ja vanha komea koivu.

Ryhmät vetäytyvät piirtämään oman ryhmänsä puuta ja tutustumaan toisiinsa. Ryhmille keksitään nimet ja samalla tehdään myös nimilaput, jokaiselle ryhmälle omanlaiset. Aika kuluu kuin siivillä ja yllättäen huomataan, että kaikkien vatsat kurnivat. On aika pitää Ruokatauko!

Ruokailun jälkeen ryhmät esittäytyvät toisilleen. Lehmus -ryhmäläiset kertovat, mitä tietävät lehmuksesta eli niinipuusta. Suuri vanha tammi -ryhmä kertoo muille nimensä eri kielillä. Vanhaan tammeen liittyy sellainen outo ilmiö, että sen terhot kiipeävät runkoa pitkin ylös voidakseen taas pudota syksyllä alas. On aika erikoinen tammi! Vanhan koivun löytäneet Hiirenkorvat heiluttavat korviaan ja kuvaavat itseään adjektiivein. Huomataan myös, että tämän päivän lapset eivät tiedä, mikä on koivuniemenherra. Onneksi! Pikkujätit esittävät kaikille Sanni Messmanin kirjoittaman runon. Se kuuluu näin:

Pikkujätti

Pieni puu, vahva runko, vaikka tuuli puhkuu.

Tämä tammi pystyssä pysyy. Tahtoo tietää.

Vanhat puut kertovat tarinoita elämästä vuosien takaa.

Se on pieni tammi. Se on Pikkujätti!

Yhteinen kierros jatkuu talon ympäri. Lapset löytävät vaahteran oksalta salaperäisen pienen huopalinnun. Linnulla on nokassa jokin paperikäärö. Se on kirje.

Kirjeeseen on raapustettu vanhanaikaisin kirjaimin näin:

Arvoisa Puukansa!

Ilahduin suunnattomasti saadessani kuulla,

että olette jälleen Aulangolla!

Minulle kuuluu hyvää – suunnittelen parhaillaan

kaukomatkaa…

Katso taivaalle – millainen on sinun viestinviejäsi?

Teidän Tsaari

Viestiä ihmetellään. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Katselemme taivaalle. Eräs vanhemmista oppilaista miettii, että koska Tsaari on varmaan vanhanaikainen, hän ehkä tarkoitti viestinviejällä lintua, kuten kirjekyyhkyä. Päätämme tehdä lintuja, mutta mistä. Joku muistaa, että meillä on savea.

Iltapäivä on jo pitkällä. Päivän viimeinen tehtävä on auttaa kässäope Millaa värjäyskasvien keräämisessä. Ympäristöstä löytyy runsaasti nokkosia, lupiineja ja koiranputkia. Kasvit pilkotaan kattiloihin. Tämä on hauskaa!

 

tiistai 5.6. 2012

Aamulla jutustellaan kasvivärjäyksestä ja pannaan padat porisemaan. Kuinka ollakaan, salaperäinen lintu ilmestyy jälleen pihapiiriin nokassaan uusi viesti. Tämäkin on Tsaarilta.

Siinä lukee:

Tervehdys!

Tähyän ulapalle, minne matkaisin – en vielä tiedä…

Silinterihattuni lisäksi kaikki karttani ovat kadonneet!

Ja millainen pursi kestäisi matkan rasitukset? Voinette auttaa?

Vuole siis malli taitavalle veneenrakentajalleni!

Teidän Tsaari

Kässäope Kikka Jeliseffin johdolla pohdimme, mistä voisimme vuolla Tsaarin toivomia veneenmalleja. Joku lapsista keksii, että kaarnasta tietenkin. Mikä olikaan se puu, josta saadaan kaarnaa?

Lähdemme etsimään, mutta lähistöltä ei löydy yhtään mäntyä. Täytyy mennä kauemmas. Hetken kävelyn jälkeen vastaan tulee suuri mänty. Sen juurella on kori täynnä kaarnaa. Onko Tsaarilla taas joku salainen kätyri leiriläisten joukossa?

Kaarnanpaloista vuollaan monenlaisia pursia ja veneitä.

Merikarttoja piirretään myös.

Ruuan jälkeen ryhmät saavat jokainen oman väripadan huolehdittavakseen. Ensin laitetaan kaikkiin lankavyyhteihin haltija- ja pasmalangat. Yhdessä pestään värjättävät langat ja kankaat. Liemet siivilöidään ja jäähdytetään. Kylläpä tuoksuu voimakkaalle.

Kuinka jännittävää onkaan vihdoin laittaa värjättävät vyyhdet ja kankaat pataan. Ensin ei oikein näytä yhtään miltään. Kun puretusaineet lisätään, värit näyttävät heti saavan lisää voimaa.

Värjäyskansiota kootaan.

Keskiviikko 6.6. 2012

Aamulla kokoonnutaan sisälle tutkimaan värjäyksen tuloksia. Yllättäviä värejä saatiin. Lupiinista tuli ihanaa kevään vihreää, melkein limeä, Koiranputkella iloista vähän vihertävää sitruunan keltaista, nokkosella harmahtavaa sammalen vihreää ja sipulilla lämmintä ketunruskeaa. Tehtävänä on koota itselle persoonallinen kasvivärjäyskansio.

Tällä välin pihalle ilmestyy vanhanaikainen matkalaukku. Sen kansi on auki ja kannen päällä istuu jälleen se pieni huopalintu nokassaan viesti.

Arvoisa Puukansa!

Lähilehtoonko vai petäjän juureen katosivat matkatavarani?

Mikä on matkani pää?

Suuresti ihmetellen,

Teidän Tsaari 

Mikä ihmeen lehto ja petäjä? Lähdemme tutkimaan ympäristöä. Alkaa löytyä merkillisiä esineitä… Tavaroita tutkitaan ja ihmetellään.

Ruokatauon jälkeen lintu tuo uuden viestin. Tämä on selvästi jatkoa edelliseen:

Arvoisa puukansa –
jälleen teitä tervehtien kiitollisin mielin!
Unohdin mainita, kirjatkaa ylös
löytämänne tavarat!
Haluaisin kertoa teille tarinoita lapsuudestani…

Teidän Tsaari

Tsaarin toiveen mukaisesti havaintoja oudoista esineistä kirjataan vihkoihin.

Kokoonnumme piiriin muistelemaan tarinoita metsänväestä: menninkäisistä, keijuista, maahisista, hiisistä ja haltijoista. Tehtävänä on valmistaa oma puuhaltijanukke. Vartaloiksi löytyy haaraisia keppejä ja vaatteet tehdään huovuttamalla villasta tai kasvivärjätyistä kankaista. Pää saadaan pellavakankaan palasta ja hiukset vaikka värjätyistä langoista.

Torstai 7.6.2012

Aamupäivä menee kaikkien keskeneräisten töiden viimeistelyyn. Ulkona voi kokeilla, pysyykö oma kaarnavene pinnalla. Jokainen saa laittaa kaikista värjätyistä langoista ja kankaista näytteen värjäyskansioonsa.

Ruokatauolla on avustajamme Elias virittänyt ulos esiripun. Leiriläiset esittävät yhden näytelmän, runon, muutamia sketsejä, vitsejä ja muuten vaan hauskoja juttuja.

Esitysten jälkeen lähdemme retkelle Tekosaarten kodalle nuotiotulille. Kesken makkaran paiston sisälle savuiseen kotaan asti kuuluu rannalta huuto: Tsaari tulee!

Lapset ryntäävät rannalle. Pienet ja suuret leiriläiset hierovat silmiään.

Rantaa pitkin ratsastaa hattupäinen mies mustalla ratsulla. Rinnalla kävelee viittaan pukeutunut hahmo. Hän lienee Tsaarin palvelija. Ratsukko pysähtyy ja mies heilauttaa hattuaan tervehdykseksi. Hän on Tsaari!

Tsaari jää tielle odottamaan. Tsaarin palvelija kävelee arvokkaasti siltaa pitkin luoksemme saareen. Venla, pienin kaikista leiriläisistä menee häntä vastaan. Muut pysyttelevät pienen matkan päässä. Palvelija polvistuu, kumartaa ja antaa Venlalle tutun linnun, jonka nokassa on kirje.

Kirjeessä lukee:

Teitä vielä tervehtien!

Olen hakenut matkatavarani sekä selvitykset niistä.
Ilahduin upeista venemalleista, niiden purjeista ja muista yksityiskohdista.
Haltijanuket palauttivat mieleeni muistoja lapsuudesta.
Pitäkää niitä hyvin ja rakkaudella!

Hyvän matkan toivotuksin
ikuisesti kiitollinen
Tsaari