Yhtään parempi?

On tämä visuaalisen ilmeen suunnittelu vaan vaikeaa....molemmat ideat, sekä Innan kirjoneule että Agathan syntymässä oleva neulepinta olivat tosi hyviä, mutta en vain onnistunut saamaan yhtäkään kuvaa, joka olisi taipunut taustaksi. Helenakin laittoi hienon säiekuvan, joka on tulossa Käspaikan seinäkalenteriin 2012. Mutta en vaan saanut sitäkään näyttämään yhtään miltään. Taustakuvana olkoon nyt tuollainen vapaa konekirjonta, jonka olen joskus opiskeluaikoina surauttanut. Myös otsakekuvaa hieman muokkasin. Ehkä tämä on ainakin jouluinen?

Joulusta puheenollen....Säikeisiin on tulossa joulukalenteri. Jokaiselle päivälle aukeaa uusi ja ihmeellinen luukku, "Käsityö on....".

Myös kirjoituksia on tuloillaan....

Säikeitä – Käspaikan blogi

Käspaikan blogin nimeksi valikoitui on SÄIKEITÄ. Kiitos kaikille nimikisaan osallistuneille! Ehdotuksia tulikin kokonaista 121, joista Käs -alkuiset nimet olivat ylivoimaisesti ehdotetuimpia (33,9%).

Raati arvuutteli pitkään muutaman ehdokkaan välillä, mutta päädyimme lopulta muokkaamaan ehdotettuja. Näin syntyi SÄIKEITÄ. Nimikisassa kaikki ovat siis tavallaan voittajia, joka sopii tietysti hyvin Käspaikan henkeen. Koska konkreettisen palkinnon jakaminen 121:een osaan on mahdotonta, päädyimme arpomaan palkinnon saajan kaikkien osallistujien kesken. Kaikki ehdotukset laitettiin öökkösjärjestykseen ja niiden joukosta valittiin satunnaisessa käsityöblogissa mainitulla satunnaisgeneraattorilla kolme nimeä. Näiden nimien ehdottajat olivat Juha Toivonen, Sirpa Räisänen ja nimimerkki Sonjanen. Onnea! Voittajiin on jo otettu yhteyttä henkilökohtaisesti.

SÄIKEITÄ tuntui viehättävältä, koska siitä heti aukesi monia merkityksiä. Säkeitä, säihkettä, kuitu, seitti, verkko, rihmasto....

Tässä muutamia omia ja raatilaisten ajatuksia.

SÄIKEITÄ ei ole yksi vaan monta. Joukko, kokonaisuus, joka muodostuu yksittäisistä säikeistä. SÄIKEITÄ on erilaisia näkemyksiä arvostava suvaitsevainen joukko. Muodikkaasti sanottuna parvi, jonka identiteetti rakentuu jokaisen yksittäisen säikeen ansioista. Kaikki voivat vaikuttaa! SÄIKEITÄ ei ole kasa irrallisia pätkiä vaan kysymys on harmoniasta. "You don’t get harmony if everyone sings the same note", kuten kaiketi Steve Honey on sanonut.

SÄIKEITÄ saa ajatukset johonkin hienoon, hienovaraiseen. Hienoista kuiduista syntyy vahva sidos, josta on pidettävä huolta. Toisaalta rihmastomaisena SÄIKEITÄ eivät erilaiset repeämät hätkäytä. SÄIKEITÄ on joustava sidos. Punoutuva prosessi, joka on avoin moninaisuudelle. Tervetuloa kaikki luonnonkuidut, hienot silkit, hiostavat polyesterit. Aina voi tehdä uusia sekoitteita. SÄIKEITÄ viittaa mahdollisuuteen järjestellä erilaisista, olemassaolevista palasista uusia kokonaisuuksia.

Ja onhan Säieteoria viimeisintä uutta esimerkiksi fysiikan tutkimuksessa, jolla pyritään saamaan selvyyttä alkuräjähdykseen.

Olisi mukava kuulla, mitä kaikkea SÄIKEITÄ tuo sinulle mieleen. Kommentoi!

Säkeitä ja säihkettä toivovat blogin ylläpitäjät!

PS. Blogin taustakuva on vielä hakusessa. Käsityömäisyyden tuntua olisi kiva saada. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Vuokko Isaksson: Arjen mahdollisuus

Käsitöiden tekeminen on jälleen muodikasta, trendikästä, huippua. Onko joskus ollut aika, ettei käsitöiden tekeminen olisi ollut trendikästä? Ei ole, käsityötaito on säilynyt vuosituhansia ja siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Tuunaminen? Äidit ja isoäidit ja vielä suuret ikäluokatkin tuunasivat. Minulle oli aivan luonnollista ommella 1950-luvun lopulla vanhoista vaatteista uusia. Isän housujen lahkeista sai hyviä kapeita hameita, vanhoista paidoista puseroita, suvulta jääneistä vaatteista jakkuja, pitkiä housuja ja hameita. Ohareitakin sattui. Äidin ainoa mustan mekon, ”pikkumustan” kudoin vahingossa ensimmäiseen mattoon.

Virkkaaminen? Kirpputorit ovat täynnä 1970-luvulla virkattuja pitsiliinoja, Mary Oljen virkkausmallit virkattiin kannesta kanteen. Verhot, pyyheliinojen reunapitsit, parisängynpeitteet, sohvatyynyt virkattiin. Isoäidin neliö oli huippusuosittu. Itselläni on edelleen käytössä 70-luvulla virkattu hartiahuivi eikä se vaikuta lainkaan vanhanaikaiselta.

Neulominen? Niin lapasten kuin sukkien neulominen ovat aina kuuluneet käsityönopetuksen perustaitoihin. Osalle se merkitsi elinikäistä inhoa käsitöitä kohtaan, meille osaaville niiden kutominen kävi käden käänteessä, sukka- tai lapaspari illassa ja osalle kutomisesta tuli himo ja neuleet muuttuivat aina vain vaativimmiksi

Yhteisöllisyys? Ompeluseuroilla on yli 200 vuotta vanha historia. Käsitöiden tekemisen ohella kuultiin uusimmat juorut ja uutiset, kerättiin varoja hyviin tarkoituksiin ja nautittiin yhdessä olosta. Yhteisöllisyys kävi myös työstä. Fredrika Runeberg (s. 1807) muisti nousseensa tätinsä avuksi aamuisin kolmen neljän aikaan. Houkuttimena oli tuolloin vielä harvinainen kahvi: ”Ja niin istuin päivät pitkät puolaamassa, ja vanhemmat tytöt kehräsivät uutterasti, herkeämättä surisivat rukit aikaisesta aamusta myöhään yöhön.”

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen? Ompeluseurojen historia on täynnä myös yhteiskunnallista vaikuttamista, jota pidettiin naisille sopivana toimintana. Suomen Kuvalehti käynnisti vuonna 1929 Kapalo-ompeluseurat, joissa naiset lahjoittivat valmistamiaan kapaloita tuhansille vastasyntyneille. Sen seurauksena eduskunta sääti vuonna 1937 lain, jonka nykyisin tunnemme äitiysavustuspakkauksena.

Mikä 2000-luvulla on muuttunut? Merkittävin muutos on se, että käsityöt ovat muuttuneet arjen välttämättömyydestä arjen mahdollisuudeksi. Näin kirjoitti Sirpa Kokko väitöskirjassaan. Kaupasta saa kaiken tarvittavan, kapiotkin ovat kadonneet. Kuinka moni nuori edes tietää, mitä kapiot ovat? Käsitöiden ei tarvitse olla ”hyödyllisiä”, vaan kiehtovinta on itse tekemisen prosessi, tunne, että saa kokea tekemisen ja luomisen ilon. Käsityöoppaatkin ovat vähitellen muuttumassa luovuuteen houkutteleviksi, vähemmän valmiita malleja tarjoaviksi.

Toinen, yhtä merkittävä muutos on tekemisen muuttuminen julkiseksi. Netissä esitellään omia tuotoksia ja jaetaan kokemuksia. Yhteisöllisyys on muuttunut myös kansainväliseksi. Hengenheimolaisia voi löytää mistä päin maailmaa tahansa. Uutta on myös se, että aktiiviset käsityön harrastajat pitävät julkisissa tiloissa omilla nimillään näyttelyitä. 1970-luvulla kansalaisopistojen kevätnäyttelyissä esillä olivat korkeintaan opettajien nimet. Valitettavasti tämä tapa elää joissakin opistoissa edelleen. Yksi tapa ottaa julkinen tila haltuun ovat neulegraffitit, jotka ovat Suomessakin jo niin tavallisia, etteivät ne edes hätkäytä.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on edelleen merkittävä osa naisten yhteisöllisyyttä. Vasta päättynyt virkattujen peittojen projekti osoitti, kuinka voimissaan tämän kaltainen hyväntekeväisyys on. 1980-luvulla amerikkalaiset aidsiin kuolleiden omaiset alkoivat ommella tilkkutöitä, joihin kirjottiin kuolleen nimi, syntymä- ja kuolinaika. Aidsiin kuolleiden muistojuhlan yhteydessä 16 tonnia painava tilkkupeitto levitettiin Valkoisen talon edustalle muistuttamaan aidsiin sairastuneiden ongelmista. Työ jatkuu edelleen. Osia peitosta on ollut esillä myös Suomessa.

On yksi asia, jossa muutosta on tapahtunut vain vähän. Meneillään oleva käsityöbuumi on edelleen pääasiassa naisten harrastus huolimatta siitä, että nuoria miehiä on alkanut ilmaantua tekijöiden iloiseen joukkoon. Ovat miehet ennenkin neuloneet, virkanneet ja ommelleet, mutta räätäleitä lukuun ottamatta tekstiilityöt ovat aina kuuluneet naisten kulttuuriin. Naiset ovat jo vuosia sitten valloittaneet kansalaisopistojen puutyöpiirit.

Vuokko Isaksson